1995 Emarcy 526862-2
1.Tango dada (Rantala)
2.Dedication ( Stu Goldberg)
3.Iiro”s not so good polka (Rantala)
4.Donna Lee (Charlie Parker)
5.Banana republic (Rantala)
6.Get a life (Rantala)
7.Jazzlantis (Rantala)
8.Yatra-ta (Tania Maria)
Iiro Rantala (p, acc), Eerik Siikasaari (b), Rami Eskelinen (dr)
3: Pemo Ojala (voc)
Studio: YLE M1,Helsinki
Tuottaja = Producer: Trio Töykeät, Heikki Savolainen
Äänittäjä = Engineer: Heikki Savolainen
Miksaus = Mixed by: Heikki Savolainen, Finnish National Opera Studio
Digitally edited at Finnvox Studios, Helsinki
Parhaat levytykset ovat kokonaisuuksia, joissa korkea taso pysyy yllä alusta loppuun. Tämä levy osoittautui sellaiseksi.
Käsitellään ensin Iiro Rantalan sävellyksiä. ”Tango Dada” on loistava avauskappale, ja musisointi on alusta asti täysin moitteetonta. ”Iiro´s Not So Good Polka” tuo mukaan bändille tyypillistä huumoria. Huumori musiikissa on arvokas asia, ongelmana on vain se, että monet huumorimusiikin esittäjät eivät joko osaa oikeasti soittaa ammattitasolla tai sitten heidän sovituksensa ovat muuten vaan vähämielisiä – siksi heidän kappaleisiinsa kyllästyy usein viimeistään kahden kuuntelukerran jälkeen. Töykeät omaavat huumorin lisäksi sekä musikaalisen että teknisen osaamisen, mikä tekee myös heidän vähemmän vakavista kappaleistaan kestävämpiä. ”Banana Republic” -lattaritykitys on levyn pisin ja yksi parhaista kappaleista. Tiukkaa komppausta, uskomatonta sooloilua, kivenkovaa bändin yhteispeliä ja hyvää meininkiä. Mielenkiintoisia eri tahtilajejakin on mukana. ”Get a Life” -biisissä meno jatkuu samalla tasolla. Lyhyessä ”Jazzlantis” -biisissä on liikaa täytepalan makua. Sävellyksessä ei ole vikaa, mutta mittaa olisi pitänyt venyttää ja laittaa lisää sooloilua mukaan.
Kolme hyvin valittua cover-biisiä on syytä huomioida. Stu Goldbergin sävellys ”Dedication” tarjoilee romanttista melodisuutta ja kaikin puolin erinomaista soitantaa. Versio Charlie Parkerin biisistä ”Donna Lee” kuuluu kohokohtiin. Alun perin vuonna 1947 äänitetty biisi samoin kuin muutkin Parkerin Savoy- ja Dual-sessiot kuuluvat kaikkien aikojen parhaisiin jazz-levytyksiin. Töykeät soittavat tämän erittäin vaikean palan tasolla, jota kukaan maassamme ei olisi pystynyt ylittämään. Paitsi Töykeät itse livenä. Tania Marian ”Yatra-ta” kulkee kuin katujyrä, mikä tekee kunniaa alkuperäiselle esittäjälle, sillä Tania Marian musiikki on parhaimmillaan sen tasoista, että sitä kuunnellessa lentävät hilseet päästä.
Tästä ei instrumentaalimusiikki paljoa parane.
Olen monesti kokenut levyjen pisteyttämisen vaikeaksi. Täysin objektiivista mittapuuta pisteiden antamiseen ei kenelläkään tavallisella kuolevaisella ole. Olen joka tapauksessa etukäteen päättänyt, että viisi tähteä minulta voi irrota vain levylle, joka ei ole ainoastaan huipputasoa musikaalisesti, vaan lisäksi persoonallinen ja vieläpä itseäni henkilökohtaisesti erityisen paljon koskettava. Tämä levy on sellainen.
