2008 KHY Suomen Musiikki KHYCD014
Cover design: Pekka Tuppurainen.
1.Sindbad (Rissanen)
2.Tanzania (Rissanen)
3.The stash (Rissanen)
4.Leisure (Rissanen)
5.You don’t have to leave (Rissanen)
6.1980 (Reactor-5, sampling by Pekka Tuppurainen)
7.Bouncing (Fredriksson)
8.Couscous gratuit (Rissanen)
9.Chestnut (Rissanen)
10.The end (Reactor-5)
Janne Toivonen (tp), Aki Rissanen (p, keyb, synt), Jussi Fredriksson (rhodes, synt), Ville herrala (b), Joonas Riippa (dr).
Produced by Aki Rissanen
Recorded and mixed by Miikka Huttunen at Finnvox, Helsinki & Mankku Studios, Porvoo
Additional engineering by Aki Rissanen & 7 by Jussi Fredriksson
Mastered by Svante Forsbäck at Chartmakers
Periaatteessa kaiken pitäisi olla kohdallaan. Soittajistossa nuoren jazzsukupolven kärkinimiä, siellä seassa myös lempibasisteihini kuuluva Ville Herrala, tällä kertaa tosin sähköisen soittimen kanssa. Kahden sähköisen kosketinsoittajan kokoonpano on ovela. Jollakin perverssillä tavalla pidän vintagelta maistuvista syntikkajutuista, ja niitähän tällä levyllä riittää.
Vaan ei kolise sittenkään, ei vaikka olen yrittänyt auttaa asiaa ahkeralla kuuntelulla. Reactor-5:n peruskaava ei vain toimi. Siinä groovekkaiden rytmitysten päällä kelluu naivistisen simppeleitä teemoja, etupäässä Janne Toivosen trumpetin johdolla. Alkupään kappaleet aiheuttavat vieroitusoireita, ja lopussakin melodiat ovat niin toisteisia, että ne alkavat pian tursuta korvista ulos.
Keskivaiheen hitaat ovat vahvin jakso, kun esimerkiksi Toivoselle langennut soitettava ei ole niissä pelkkää pyhää yksinkertaisuutta, ja myös lopetuksena kuultava eteerinen nocturne The end on oikein kaunista kuultavaa. Ongelmissa Reactor-5 on siis groovebiisiensä kanssa. Kun soitto on tällä miehistöllä kovatasoista, asiaan ei auta kuin selkeä parannus sävellyspuolella: kaivataan fuusiotehojen ja peräti luovan sävelkielen yhdistämistä.
