2020 We Jazz WJCD23
We Jazz Live Plates / Vol. 3
Aleksi Heinola Quintet
1.Bouncin’ at the S.U.P. (Alexis Heinola)
Antti Lötjönen Quintet East
2.Art deco (Don Cherry
Oaagaada
3.Ennakkotiedoista poiketen (Oaagaada)
4.Zaa (Oaagaada)
Aleksi Heinola Quintet
5.Drift (Aleksi Heinola)
Antti Lötjönen Quintet East
Antti Lötjönen (bass), Verneri Pohjola (trumpet), Mikko Innanen (baritone sax), Jussi Kannaste (tenor sax), Joonas Riippa (drums)
Aleksi Heinola Quintet
Aleksi Heinola (drums), Manuel Dunkel (tenor sax), Mikael Jakobsson (Fender Rhodes), Nate Francis (bass), Mikko ”Gunu” Karjalainen (trumpet)
Oaagaada
Tuure Tammi (trumpet), Sami Pekkola (alto & soprano sax, shruti boxes), Tero Kemppainen (bass), Simo Laihonen (drums & percussion)
Recorded live at the island of Lonna, Helsinki, summer 2019 at We Jazz X Lonna events
Produced by Matti Nives
Recorded, mixed & mastered by Juho Luukkainen
We Jazz Records julkaisi toukokuun lopulla kaksi kokoelmalevyä vuoden 2019 konserttisarjoistaan, Ateneum-klubin kevätkaudesta ja Lonna-saaren kesäkonserteista. Lonna-levyn kolme yhtyettä ovat Aleksi Heinola Quintet, Antti Lötjönen Quintet East ja Oaagaada.
Bop ja free ovat olleet Lonnan kesän genremääreitä. Heinolan yhtyeen hard bop -pohjainen musiikki on kehyksenä, sekä levyn aloitus että lopetus ovat yhtyeen, välissä Oaagaada improvisoi vapaasti omiaan ja Antti Lötjösen yhtye painaa oman leimansa free jazzin suuruuksiin kuuluneen Don Cherryn musiikkiin (biisi on kuitenkin valikoitunut Cherryn bop-pohjaiselta albumilta Art deco).
Heinolan yhtyeen bop on jo perinnejazzia, ja samalla Drift ja Bouncin’ at the S.U.P. ovat svengin juhlaa. Sävellykset ovat asiaa, yhtyekemia toimii erinomaisesti, ja suurenmoisen vahvat solistit, saksofonisti Manuel Dunkel, trumpetisti Gunu Karjalainen ja sähköpianisti Mikael Jakobsson, saavat improkehittelyilleen kyllin tilaa.
Cherryn itsensä säveltämä Art deco alkaa lempeästi, viihteellisesti suorastaan, kasvaa siitä pitkien improvisaatioiden myötä liki 14-minuuttiseksi rennon vapaaksi jamitteluksi. Quintet East on melkoinen superyhtye, ja yhtyeelle toivoo todella pitkää ikää, vähintään tuollaista 30 vuoden kaarta…
Oaagaada ponnistaa liikkeelle muinaiselta ugrietnopohjalta vai onko Ennakkotiedoista poiketen sittenkin AACM-henkinen versio neworleansilaisesta hautajaismusiikista? Tunnelma on joka tapauksessa sakea. Tero Kemppaisen bassojyrä pohjustaa Zaa-biisin hervottomat puhallintörinät, energioiden kasvattelu pitää yhtyeen koko ajan nousussa.
Olisiko niin, että piskuinen merellinen Lonna on tuonut sekä muusikoille että yleisölle lähieksoottista buustia? Joka tapauksessa konserttiotteet vihjaavat rennosta ja inspiroivasta ilmapiiristä.
