2005 Rockadillo ZENCD 2097
Graphic design: Marja Konttinen ; Photography: Michael Aston.
1.Karousel (Luolajan-Mikkola)
2.Miss Tight / Miss Ann (Eric Dolphy)
3.Terrace game / Adam’s apple (Wayne Shorter)
4.Warrior kind of love (Luolajan-Mikkola)
5.Ghosts of guilt (Luolajan-Mikkola)
6.Transit – Introduction to Newborn (Lang)
7.Newborn / Infant eyes (Shorter)
8.DilemmA / Angola (Shorter)
9.Impressions (John Coltrane)
10.The flow / Warm canto (Mal Waldron)
11.Jazz no. 7 (Luolajan-Mikkola)
12.Undercurents ((Luolajan-Mikkola)
13.The ultimate / Les (Dolphy)
All lyrics by Reija Lang.
Reija Lang (voc), Mikko-Ville Luolajan-Mikkola (v), Kari Ikonen (p, rhodes, moog), Ville Herrala (b), Mikko Hassinen (dr, perc)
Produced by Reija Lang & Mikko-Ville Luolajan- Mikkola
Executive producer: Tapio Korjus
Recorded by Miikka Huttunen at Kallio-Kuninkala, Järvenpää, 10/2004
Mixed by Miikka Huttunen at Ohjaamo, Helsinki
Mastered by Svante Forsbäck at Attic Mastering, Helsinki
Mikko-Ville Luolajan-Mikkola on niitä muusikoita, jotka liikkuvat luontevasti sekä klassisen että jazzin parissa. Ainoan kertani olen kuullut viulistia livenä Kuopion Valtakunnallisilla Jazzpäivillä vuonna 1988 Braxtonian riveissä. Tuohon bändiin oli kasattu suomalaisia huippuja Anthony Braxtonin tueksi Suomen-kiertueelle.
Välillä jazz on ollut sivummalla, ja leipätyö on koko ajan ollut klassisella puolella. Viime vuosina Luolajan-Mikkolasta on taas kuultu jazzrintamalla: kehittelyssä on ollut yhteinen bändi laulaja Reija Langin kanssa.
Muistumat lehtijutuista panivat odottamaan tältä levyltä swingpohjaista menoa. Mutta onkin niin että parivaljakko on edennyt huomattavasti modernimpaan jazziin. Ensimmäinen viite jostakin muusta on levy-yhtiö: Rockadillo ei todellakaan ole profiloitunut vanhaan jazziin. Myös levyn muusikkoluettelo kertoo suuntautumisesta uuteen musiikkiin: Kari Ikonen, Ville Herrala ja Mikko Hassinen ovat tuttuja nimiä nykyjazzin kovimmista ryhmistä.
Ja niinpä tämä levy onkin mielenkiintoinen sekoitus vanhaa ja uutta. Ja se vanha on nyt yhtä kuin bebopin jälkeinen modernismi. Sieltä ovat löytyneet lähtökohdiksi Eric Dolphyn (2), Mal Waldronin (1), John Coltranen (1) ja Wayne Shorterin (3) sävellykset, joihin Reija Lang on tehnyt englanninkieliset sanat. Kokonaan uutta tavaraa ovat sitten Luolajan-Mikkolan omat sävellykset, joissa on ideaa ja monipolvisen koukkuista haastetta kyllin.
Tälle levylle Lang ja Luolajan-Mikkola ovat koonneet taakseen pirun hyvän jazzbändin. Kari Ikonen nautiskelee päästessään irti sekä pianistina ja sähköisten kosketinsoittimien taitajana. Ville Herrala soittaa sekä svengaavasti ja soundillisesti tanakan täyttävästi. Mikko Hassinen on loistava on kevyenkepeässä liidossaan. Ennen kaikkea bändi kokonaisuutena soi hyvin, äänimaailma on hyvin lämmin. Siihen kun lisätään Luolajan-Mikkolan värikäs viulismi, on bändi soitannollisesti mainiossa iskussa.
Reija Lang pärjää hyvin tässä kovien muusikoiden porukassa. Perusääni ei ole mitenkään erityisen erottuva ja persoonallinen, ja ehkä juuri tämän takia Lang on hakeutunut rohkeasti kokeilemaan rajojaan. Ghosts of guiltin ”naurusoolo” tai Transitin huudot ja kirkumiset eivät kuitenkaan lopulta hyppää liian kauaksi perusjutusta.
Lang ja Luolajan-Mikkola ovat kehitelleet aika veikeän oman tyylin, joka puree perinteisemmänkin jazzin ystäviin, mutta pitää sisällään tarpeeksi uusia asioita ja silkkaa virtuositeettia kiinnostaakseen muitakin.
