2019 Boulder Music Helsinki BMHCD4
1.Haraka haraka haina baraka
with Menard Mponda, percussion
2.Whangamomona
with Nathan Riki Thompson, double bass & flutes
3.Bülbül
with Irfan Özbek, saz
4.The boy from Botafogo
with Fabio de Oliveira, 7-string guitar
5.Kukur Tihar
with Kishan Gaine, sarangi
6.Lamentation
with Marouf Majidi, tanbour
7.Thousand miles to Sahara
with Malang Cissokho, kora
8.Yakumama
with Cesar Aguilar, 26-string Alcedo guitar
All music composed by Joakim Berghäll, arranged together with each co-musician, except 8 composed and arranged by Joakim Berghäll and Cesar Aguilar.
Joakim Berghäll ( baritone saxophone, percussion, recording, editing, mixing, producing on all tracks + ocarina and electric bass on 8)
Mastered by Svante Forsbäck, Chartmakers West
Samples licenced by BBC Sound Effects Library / Pro Sound Effects
Joakim Berghäll on levyttänyt dialogejaan jo pianistien ja kitaristien kanssa, ja toteuttaa nyt sarjan etuilevalla nelososalla (kolmonen tulossa myöhemmin) kahdeksan kaksinpuhelua maahanmuuttajamuusikoiden kanssa.
Berghällillä on jo ennestään hyvä tuntuma ja kontaktipinta maailmanmusiikin kenttään Suomessa, ja lisäapua muusikoiden löytämisessä hän on saanut Global Music Centren väeltä. Näin levylle löytyi edustajat Oseanialle, Aasialle, Lähi-Idälle, Euroopalle, Länsi-Afrikalle, Itä-Afrikalle ja Etelä-Amerikalle. Berghäll korostaa, ettei nyt ole lähdetty tekemään pastisseja kanssamuusikoiden lähtömaiden tyyleistä, vaan Berghäll säveltää sarjassa aina omaa musiikkiaan. Toki kanssamuusikoiden lähtökohdat ja vahvuudet on otettu huomioon, mutta samalla selkeänä tavoitteena on koko Dialogues-sarjan tunnistettava yhtenäisyys.
Vahvimmin tuota yhtenäisyyttä on tietysti takaamassa se ainoa kaikilla soitteilla mukana oleva muusikko, Joakim Berghäll itse. Berghällin minäminä-levyjä nämä eivät kuitenkaan ole, vaan tärkeintä on aina yhteys toiseen ihmiseen. Lainataanpa rakasta Wikipediaa, se kun tuskin pahastuu.
Ensinnäkin: ”Dialogi juontuu kreikan kielen sanoista dia ja logos. Logos tarkoittaa sanan merkitystä (sanan sisältöä tai ajatusta), ja dia tarkoittaa kautta tai lävitse. Siten dia-logos tarkoittaa merkityksen tai ymmärryksen virtausta keskustelijoiden lävitse.” Keskustelussa dialogitaidot edellyttävät kykyä käsitellä omia tunteitaan, kykyä kuunnella, kykyä puhua ja kykyä nähdä taustalla vaikuttavia voimia. Kaikki tämä on tietysti sovellettavissa muusikoiden väliseen sanattomaan dialogiin, ja kuten Wikipedian artikkelissa todetaan, dialogi edellyttää arvostusta: ”Dialogi edellyttää riittävää turvallisuutta. Turvallisuus syntyy arvostuksen kautta. Arvostus rakentuu kyvystä tarkastella asiaa toisten näkökulmista ja hyväksyä ne subjektiivisesti tosina. Arvostus rakentuu myös ymmärryksestä, että jokaisella on yhtäläinen oikeus osallistua.”
Joakim Berghällin musiikillisia keskustelukumppaneita levyllä ovat (suluissa lähtömaa): Menard Mponda (Tansania), Nathan Riki Thomson (Uusi Seelanti), Irfan Özbek (Turkki) , Fabio de Oliveira (Brasilia), Kishan Kaine (Nepal), Marouf Majidi (Iran), Malang Cissokho (Senegal) ja Cesar Aguilar (Peru).
Aivan kuten aiemmillakin Dialogues-levyillä, konsepti suorastaan ”kieltää” teosten keskinäisen arvottamisen. Mieluummin lähtisin hehkuttamaan tuota edellä mainittua arvostusta dialogin pohjana, ja kuuntelisin huolella jokaisen keskustelijan puheenvuorot, sillä jokainen ääni on tärkeä, niin musiikissa kuin tässä rupisessa maailmassa muutenkin.
Taiteellisena työnä Dialogues IV on iso ja merkityksellinen. Upeasti Berghäll kumppaneineen osoittaa miten hedelmällistä dialogi voi olla lähtökulttuurien maantieteellisestä tai kulttuurisesta etäisyydestä riippumatta, silloin kun dialogiin käydään avoimesti ja tasavertaisella pohjalla. Halutessaan musiikin voi kokea pienenä maailmanympärimatkana, mutta samalla tulemme ottaneeksi etäisyyttä ja katsoneeksi maapalloa vähintäänkin stratosfääristä. Ihmisten itse luomat rajat ovat häipyneet näkyvistä lajin yhtenäisyyttä ja keskinäistä kommunikaatiota korostaen.
