2018 Prophone Records PCD187
1.Mrs. Dalloway
2.Prayer
3.Suffragette dance
4.Our heritage
5.Born on another star
6.Minna’s dream
7.Primroses
8.First steps
All music composed by Outi Tarkiainen, commissioned by Norrbotten Big Band.
Conductor: Outi Tarkiainen. Woodwinds: Håkan Brorström, Janne Thelin, Mats Garberg, Robert Nordmark, Per Moberg. Trumpets/fluegelhorns: Bo Strandberg, Magnus Ekholm, Dan Johansson, Jacek Onuszkiewicz. Trombones: Peter Dahlgren, Arvid Ingberg, Christine Carlsson, Björn Hängsel. Rhythm section: Adam Forkelid (piano), Petter Olofsson (double bass), Sebastian Ågren (drums and percussion).
Recorded 11/2017 at the Kulturens hus, Luleå
Recording engineers: Mats Lundstedt and Oscar Lovnér
Mixed and edited by Mats Lundstedt and Outi Tarkiainen
Mastered by Thomas Eberger, Stockholm Mastering AB
Produced by Outi Tarkiainen
Executive producers: Walter Brolund and Joakim Milder
Ruotsalaisen jazzin vahvoihin vaikuttajiin kuuluva Joakim Milder johtaa maan pohjoisinta ammattimaista bigbandia Norrbottenin maakunnassa. Orkesteri on jo yltänyt Grammy-ehdokkaaksi ja kutsuu tuon tuosta vieraakseen nimekkäitä muusikoita, esimerkiksi Peter Erskine, Dave Liebman, Kurt Rosenwinkel, Django Bates ja Nils Landgren ovat soittaneet bigbandin kanssa. Orkesteri panostaa voimakkaasti yleisökasvatukseen sekä nuorten muusikoiden opetuksen tukemiseen. Yksi bigbandin mainioista ideoista on vuosittainen säveltäjille tarkoitettu residenssi, joka johtaa luonnollisesti myös sävellyskonserttiin ja ainakin nyt Outi Tarkiaisen tapauksessa myös yhteiseen levytykseen.
Tarkiainen on laaja-alainen säveltäjä, eikä jazz tule ehkä olemaan hallitsevassa roolissa sitten kun uraa joskus myöhemmin summataan. Jo nyt Tarkiainen säveltää enimmäkseen ns. taidemusiikin puolella sinfoniaorkesterille, soitinyhtyeille tai kamarikokoonpanoille.
Laajat näkökulmat kuultavat myös Unpainted portraits -albumin musiikissa, mutta vielä ollaan kauniisti kiinni myös jazzperinteissä. Tarkiainen omistaa kappaleita ihanteilleen, nykybigband-musiikin arvostetuimpiin tekijöihin kuuluvalle Maria Schneiderille ja sellaisille menneiden polvien edustajille kuin Bob Brookmeyer, Gil Evans ja Charles Mingus.
Toinen Tarkiaiselle tärkeä taiteenlaji on kirjallisuus. Saamelaisrunoilija Rauni Magga Lukkarin tekstejä Tarkiainen on säveltänyt jo aiemmin, ja nytkin Lukkari saa yhden instrumentaaliteoksen omistuksen. Virginia Woolf on inspiroinut avauskappaleen ja Minna Canthin unelma on sekin saanut musiikillisen toteutuksensa. Eikä Canth ole ainoa naisten yhteiskunnallisen aseman puolesta taistellut innostaja, sillä myös englantilaiset suffragetit saavat Tarkiaiselta oman tanssinsa.
Innoittajat ja muotokuvien kohteet ovat siis laajalta alalta, ja innoittunut Tarkiainen on totisesti ollut. Orkesterimaalailun värienkäyttö, sakeiden harmonioiden ja kevyesti luonnosteltujen pintojen vuorottelu, rytminen elo ja liike herkkyydestä voimannäyttöihin, kaikki osoittavat paitsi taitoa, myös täydellistä paneutumista, ja todentavat samalla säveltäjän ja orkesterin yhteistyön onnistumista. Ja sittenkin, vaikka paino on yhdessä saavutetussa orkesterisoundissa, tilaa on jäänyt runsaasti myös yksittäisten muusikoiden improvisaatioille, sekin siis perinteisen jazzkäsityksen ihanteiden mukaisesti.
Levyvihkosen teksteissä Tarkiainen muistaa kiittää Norrbotten Big Bandia ainutlaatuisesta residenssistä, jonka aikana säveltäjä pääsi ajan kanssa kokeilemaan erilaisia tekniikoita ja tekstuureja, ja sai myös soittajilta paljon ideoita eteenpäin. Orkesterikaan ei ollut niin nuuka rajoista, ja välillä prosessissa mentiin myös nykyklassisen puolelle. Kaikki tämä positiivisuus, rajattomuus ja uskaltaminen siilautuivat varmasti myös lopullisiin teoksiin. Yhteinen taiteellinen prosessi ja onnistunut lopputulos ovat jotain pysyvää, ja vankasti kannattelemassa Tarkiaista säveltäjänpolulla ja elämässä eteenpäin.