2017 Eclipse Music ECD-201751
1.Revelations
2.Ljubljana
3.Will o’ the wisp
4.Adventurous plushies
5.Lonesome dreamer’s dance
6.Village fool
7.Dawn in the backwoods
8.Triangulum
All compositions by Pauli Lyytinen except 7 by Pauli Lyytinen and Mika Kallio.
Pauli Lyytinen (ts, ss), Verneri Pohjola (tp), Eero Tikkanen (b), Mika Kallio (dr).
Recorded 10/2016 by Risto Hemmi at Finnvox Studios, Helsinki
Mixed by Joonas Saikkonen
Mastered by Petter Eriksson
Saksofonisti Pauli Lyytinen on lukuisien pienyhtyeiden kantava voima, muusikko, jonka keikoilta ei koskaan poistu pettyneenä. Elämyksellisten esiintymisten ohella myös levytetty katalogi alkaa olla kunnioitettava, sekä laaja että huiman tasokas. Sanotaan se vielä suoraankin: Lyytisestä on vääjäämättä tulossa suomijazzin todellinen suurmies.
Monissa Lyytisen yhtyeissä on vänkää huumoria, joka paljastuu parhaiten keikoilla. Magnetia Orkesteri on saksofonistin ”vakavaa” laitaa, keskittyneesti luotu musiikki vaatii yhtä keskittyneen kuulijan.
Lyömätaiteilija Mika Kallio sopii tällaiseen nyansseilla herkuttelevaan soittoon täydellisesti. Verneri Pohjolan persoonallisesta trumpetista Lyytinen on löytänyt itselleen mainion kumppanin ja vastapoolin. Eero Tikkasen basso sovittelee kerrokset yhteen.
Revelations avaa vaivuttavasti, rauhallinen ja herkkä rubatosoitto esittelee soittajat tässä uudessa kontekstissa. Railakas Ljubljana alkaa etnoviitteillä, karkaa Lyytisen saksofonisoolon myötä villiksi etnofreeksi, ja rauhoittuu hieman Pohjolan melodisemman sooloilun myötä. Mainiota yhteispeliään puhaltajat osoittavat niin kiihkeissä unisonoissa kuin lopun rauhallisemmassa vuoropuhelussa. Will o’ the wisp on niin sakea tunnelmaltaan, että neljän ja puolen minuutin mitta tuntuu äärimmäisen lyhyeltä, juuri transsiin vaipumisen hetkellä kaikki onkin jo ohitse. Adventurous plushies huvittaa leikittelevillä ja puhaltajille haasteellisilla hyppelyillään, ja sen kohdalla voi puhua jo jonkinlaisesta groovestakin. Lonesome dreamer’s dance rakentuu rumpujen ja puhaltimien kaksinapaisuudelle. Village foolin alussa trumpetti ja saksofoni ovat soundillisesti niin lähellä toisiaan kuin vain voivat olla, kunnes Pohjola ja Lyytinen vapautuvat eksperimentaalisiin soolopurskahduksiinsa. Lopussa löydetty yhteinen sävel sinetöi teoksen levyn vahvimpien joukkoon. Down in the backwoods antaa Lyytisen ja Kallion improluonnostella rauhassa hyvin vapaassa hengessä, lyhyesti tosin. Triangulum poukkoilee jännästi noin teemansa puolesta, ja yltyy levyn vuolaimpaan svengiin Pohjolan soolon aikana.
Kaikille suomalaista jazzia seuraaville on varmasti tullut selväksi yhtyeen puhaltajien korkeasuhdanne, mutta Magnetia uskoo soitannollisesti demokratiaan. Nelikko tekee Lyytisen sävellyksistä elävää aikalaisjazzia, jossa kuuluvat hedelmällisinä jazzin vapaamman laidan vaikutteet pitkältä matkalta. Sävellyksellisys ja free-henkisyys sulautuvat Magnetia Orkesterilla kauniisti ja komeasti yhteen.
