2019 Rockadillo Records / Zen Master Records
1.We must change
2.All flowers of the spring
3.Some astronomers have seen far
4.The great crowd
5.J&L
6.Turquoise yarn inspiration
7.Be wise realize
8.You can’t be a racist
9.Ode to the poor and the unemployed
Music & lyrics by Jukka Gustavson.
Jukka Gustavson (vocals, Kurzweil Forte keyboard, Hammond A 100 organ, Wurlitzer el. piano), Jari ”Heinä” Nieminen (guitars), Janne Rajala (bass), Thomas Törnroos (drums, timpany, percussion).
Recorded and mixed 1-5/2019 by Panu Syrjänen at Studio Stadi
Mastered by Pauli Saastamoinen at Finnvox Studios
Jukka Gustavson! Mikä ääni, mikä urkuri, mikä muusikko!
Oman musadiggailuni isoimpia ja tärkeimpiä tarinoita on se tapa, jolla Jukka Gustavson on pystynyt palaamaan aktiiviseen musiikintekemiseen, nousemaan ns. omalle tasolleen ja saman tien myös uusiin ulottuvuuksiin. Paluun merkkipaalu oli vuonna 2012 ilmestynyt erinomainen Root & Stalk & Flower music, ja sen jälkeen jälki on hienoa monissa ja monenlaisissa yhteyksissä.
Prognosis-levyllä Gustavsonin musiikkimieltymysten tunnettu monipuolisuus johtaa sekalaisuuteen, kaikki ei yhdisty parhaalla mahdollisella tavalla. Levy alkaa verevästi funkkaavalla We must change-biisillä, jossa Gustavsonin sielukas ääni vie heti kotipesään, laulaa tunteella ja tosissaan raskaista teemoista, ja välillä Hammond ja Jari Niemisen kitara yllyttävät hienosti toisiaan. Vaan sen jälkeen mennäänkin ihan muihin tunnelmiin, tulee kaksi pitkää instrumentaalia, joissa ensimmäinen on jonkinlaista synteettistä barokkiprogea ja toinen käy ambient-maisemissa asti, saa puolivälissä energia Niemisen särmikkäästä soolosta ja jatkaa sen jälkeen matkaansa kauemmaksi avaruuteen. Saatetekstissä Gustavson itse painottaa juuri näiden kahden teoksen merkitystä: ”kappaleet ovat minulle suuria saavutuksia, jollaisia en koskaan aikaisemmin ole pystynyt säveltämään”.
Laulubiisien syvä inhimillisyys on kuitenkin se, jolla Gustavson tavoittaa minut parhaiten, ja siihen maisemaan palataan näiden kahden kunnianhimoisen rakennelman jälkeen. The great crowd -kappaleen imuisan kompin varaan olisi voinut rakentaa vaikka J. J. Cale -biisin, mutta onnistuu sen progeurkuilukin tältä pohjalta. Jänskää on se, miten laulu tulee ensimmäistä kertaa mukaan vasta kolmen minuutin kieppeillä. Samaa konstia Gustavson on hyödyntänyt aiemminkin, ja tällä levyllä myös Turquoise yarn inspiration kasvaa laulun toppuuttelun (ja Janne Rajalan bassosoolon) myötä.
Be wise realize on nätti pieni laulu, jossa Gustavsonin sielukas tulkinta kehystää väliosan näpeitä sooloja (Rajala ja Nieminen). You can’t be a racist ottaa tiukasti kantaa Yhdysvaltain päivän politiikkaan ja erääseen ihmiseen, joka ei ansaitse tulla mainituksi. Vihaisuus välittyy musiikkiin ja tulkintaan asti.
Lopulta päästään viimeiseen kappaleeseen, ja se onkin ollut kaiken lähtökohtana. Vuonna 2016 ryhmä oli koolla Porvoossa, ja kantaesitti teoksen siellä. Keikalla kitaristi Jari Nieminen soitti Gustavsonin mukaan niin upeita sooloja, että se innoitti säveltämään kokonaisen levyllisen progea, jossa Nieminen olisi kitaristina.
Mikään konsertto sähkökitaralle ja progeyhtyeelle albumi ei kuitenkaan ole, biisit toimivat hyvin yksilöinä, eikä kitara varasta muilta tilaa turhanpäiten, syystä vain. Entä itse Ode to the poor and unemployed? Sen voi huoleti nostaa tämän levyn musiikilliseksi pääteokseksi, ja samalla se päivittää komeasti rakastettua varhaista Wigwam-soundia.
Meidän täytyy muuttua, sanoo Gustavson levyllä, emme pääse ilmastonmuutosta pakoon, pistetään trumppi pihalle, lauletaan oodi köyhille ja työttömille. Taiteilija välittää ja se välittyy. Ja välittyy myös oma rakkaus- ja elämäntarina (J&L): yleinen ja yksityinen kohtaavat, ja niinhän se taiteessa pitääkin olla.
