Paluun Keravalle tekee kaksi saksofonistia, joiden lähtökohdat ja jazznäkemykset ovat tyystin erilaiset. Chicagosta saapuvan Ernest Dawkinsin musiikki nojaa voimakkaasti afroamerikkalaisen jazzin perinteeseen. Englatilaisen John Surmanin sävellyksistä kuuluu eurooppalainen jazz ja muiden musiikkityylien, mm. koraalimusiikin ja brittifolkin vaikutus.
John Surman esiintyy festivaalilla kahdessa konsertissa: soolona Keravan kirkossa ja norjalaismuusikoista koostuvan John Surman Valhalla Quartetin kanssa pääkonsertissa Kerava-salissa. Ernest Dawkins esiintyy suomi- ja mansejazzin piristysruiskeen Black Motor –yhtyeen solistina. Pääkonsertissa esiintyy kolmatena yhtyeenä Verneri Pohjolan pohjoismaisista muusikoista koostuva North Trek –yhtye, jossa Tanskaa edustaa lyömäsoittaja Lisbeth Diers, Norjaa tuubansoittaja Daniel Herskedal ja Islantia kitaristi Sigurdur Rögnvaldsson.
Pääkonsertin ulkopuolella esiintyvät mm. rumpali Teppo Mäkysen luotsaama Serenity Ensemble ja suomalaisbeniniläinen Trio Toffa.
John Surman – saksofonien sofistikoitua sointia
Festivaalin pääesiintyjäksi on kutsuttu englantilainen saksofonisti John Surman. Hänen kohdallaan määrittely ”elävä legenda” ei ole klisee, niin pitkän ja vaikuttavan uran tämä virtuoosimaisesti soittimiaan käsittelevä muusikko on tehnyt. Ja mikä parasta, viime vuonna 70 vuotta täyttänyt Surman on edelleen aivan erinomaisessa soittokunnossa.
Surmanin taidot tulivat esiin Lontoon jazzpiireissä jo1960-luvulla, mutta todelliseen musiikin korkeakouluun hän pääsi työskennellessään useita vuosia Pariisissa koreografi Carolyn Carlsonin tanssiproduktioissa. Niissä hän oppi säveltämään laajoja teoksia ja tekemään sovituksia jousiorkestereille. Taitoja, joita hän on pystynyt hyödyntämään saatuaan kiinnityksen ECM-levymerkille 1970-luvun lopulla. Diskografiasta löytyy parikymmentä omissa nimissä tehtyä levyä mielenkiintoisilla kokoonpanoilla, mm. Jack DeJohnetten, John Abercrombien ja Paul Bleyn kanssa, kuusi soololevyä ja kaksi levytystä Trans4formation -jousikvartetille sävellettyä musiikkia.
John Surmanin yli viidenkymmenen vuoden soittokokemus on johtanut kehitykseen, jossa hänen musiikkinsa luokittelu jazz-nimikkeen alle on täysin riittämätöntä. Pohdiskelu omasta muusikkoudesta on johtanut yhä enemmän lapsuudesta saatujen vaikutteiden esiintuloon. Lapsikuorossa lauletut koraalit, Händelin ja Bachin sävellykset sekä brittiläinen folkmusiikki heijastuvat erityisesti hänen soololevyillään ja -konserteissaan. Tätä musiikkia kuullaan Surmanin soolokonsertissa Keravan kirkossa.
John Surmanin tasoisen muusikon saaminen festivaalille on niin iso tapaus, että pääesiintyjän viitta kuuluu ilman muuta hänelle. Nykyään Oslossa asuva Surman tuo mukanaan lauantain Kerava-salin pääkonserttiin kolme pitkän kokemuksen omaavaa norjalaismuusikkoa. Ja toisin kuin kirkkokonsertissa, John Surman Valhalla Quartetin musiikki on silkkaa jazzia.
Ernest Dawkins – suoraviivaista sointia, väkevää sanomaa
Vuonna 2009 Ernest Dawkins toi Keravalle laajennetun Chicago Trio -yhtyeensä, jonka musiikkia, arvioijan sanoja lainaten, olisi voinut kuunnella läpi yön. Hänen soitossaan kuuluu USA:n mustan väestönosan musiikin koko kirjo perinnejazzista avantgardeen maustettuna gospelilla ja rhythm & bluesilla. Kerava Jazzilla on ilo ja kunnia saada Ernest Dawkins esiintymään kotimaisten muusikoiden seurassa. Paras vaihtoehto säestäväksi yhtyeeksi on suomi- ja mansejazzin piristysruiske Black Motor, joka sai – ainakin alkutaipaleellaan – innoituksensa afroamerikkalaisesta spiritualiteettisesta jazzista. Yhtye esiintyy uusitussa kokoonpanossa: rumpali Simo Laihosen ja basisti Ville Rauhalan seuraan liittyy Sound & Fury -yhtyeestäkin tuttu saksofonisti Tane Kannisto.
Pohjolan vapautta
Festivaalille viime vuosina kehiteltyjen yhteispohjoismaisten ”satunnaiskokoonpanojen” sarjaa jatkaa trumpetisti Verneri Pohjolan kokoama yhtye. Tämän armoitetun nyanssitaiturin edellisestä esiintymisestä KeravaJazzissa onkin vierähtänyt jo tovi. Vuonna 2006 Pohjola soitti ”elämää suuremmassa” jazzkokoonpanossa, Anthony Braxtonin Ensemble Braxtonia II:ssa. Verneri Pohjolaa kuunnellessa herää ajatus, että suomijazzilla on vielä tulevaisuutta. Hänen kvartettinsa Bullhorn-levyn julkistuskonsertti maaliskuussa 2015 veti Kansallisteatterin ison salin täyteen. Yleisössä oli ilahduttavan paljon myös nuoria jazzdiggareita!
Festivaalilla esiintyvään yhtyeeseen Pohjola halusi mukaan tanskalaisen lyömäsoittajan Lisbeth Diersin. Hänet muistetaan vuoden 2002 festivaalilta Marilyn Mazur Percussion Paradise -yhtyeestä. Yhtyeen toista vaskipuhaltajaa, norjalaista tuubansoittaja Daniel Herskedalia arvostetaan nykyään yhtenä tämän vaikean instrumentin lahjakkaimmista osaajista. Islantia edustaa kitaristi Sigurd Rognvaldsson.
Tyyntä ja myrskyä
Serenity Ensemble, vapaasti käännettynä ”levollisuusyhtye”, koostuu niin kovan luokan muusikoista, että sekä soittajat itse että kuunteleva yleisö voivat olla musiikin tason suhteen levollisella mielellä. Myötähäpeää ei tarvitse tuntea!
Yhtyeen ohjelmisto on rumpali Teppo Mäkysen käsialaa. Mäkynen on viime vuosikymmenenä noussut suuren yleisön tietoisuuteen sekä groovaavan jazzin säveltäjänä että käsittämättömän svengaavana rumpalina. Molempia taitoja on päästy todistamaan festivaalilla aiemminkin, mm. Jo Stancen ja Timo Lassyn yhtyeissä. Niissä molemmissa Mäkysen ”rhythm and blues -draivilla” on perustavaa laatua oleva merkitys. Serenity Ensemblen perinteisemmän tyylin jazzsvengiä voi Mäkysen soittamana kuulla lisäksi mm. Verneri Pohjolan kvartetissa ja Jukka Perko Jazztetissa.
Serenity Ensemblen muut muusikot ovat myös useita kertoja Keravalla vierailleita: Mikko Innanen saksofoneissa, Kasperi Sarikoski pasuunassa ja Antti Lötjönen bassossa.
Mäkysen mukaan Serenity Ensemble uskoo loisteliaiden yksilösuorituksien sijaan aitoon yhdessä soittamiseen. Tribaalin toiston, itämaisen minimalismin ja jazzin perimän keinoin syntyy kestävästi kehittyvää musiikkia, joka kutsuu kuulijansa mukaan spirituaaliseen kokemukseen.
