Tähtelän Valot: In between

309
lukukertaa
Cover photo: Maija Tähtelä.

2021 Tähtelä HATCD-05EP1

1.Pilvipouta
2.Havahdus
3.Ilowimma
4.Valot (Pikku vadelmaveneelle)

Music composed by Hannu Tähtelä, arranged by Tähtelän Valot.

Antti Kettunen (soprano & tenor saxophone, trombone & tuba), Antti Kujanpää (piano, synthesizers, accordion (1), organ (3), Pekka Nättinen (ac. & el. guitars, clarinet (3), trumpet (1), Osmo Blomqvist (drums), Hannu Tähtelä (bass guitar, double bass).

+ 4: Aili Ikonen (vocals)
+ 1, 2, 3: Tiia Pennanen (violin)
+ 1, 2, 3: Sanna Helén (viola)
+ 1, 2, 3: Laura Vähä-Ruona (cello)

Recorded, mixed & mastered by Seppo Santala

Arvio: 4 tähteä

Tähtelän Valot on jyväskyläläisen Hannu Tähtelän instrumentaalimusiikin tulkki. Suomietnon ja maailmanmusiikin historiaan perehtyneet muistavat Tähtelän ainakin sellaisista edelläkävijäyhtyeistä kuin Fyyralyyra ja Tuulenkantajat. Vuonna 2003 ilmestyi Tähtelän omissa nimissä pitkäsoitto nimeltä Bluetango, ja uutuus-EP:llä perusta on kokolailla samoilla seuduilla etnon, progen ja jazzin välimaastoissa. Myös miehityksen puolesta perusta on ennallaan, sillä basisti-liiderin ohella myös uutuudella soittavat multipuhaltaja Antti Kettunen, kosketinmies Antti Kujanpää, kitaristi Pekka Nättinen (nyt myös muutamat puhaltimet plakkarissaan), sekä rumpali Osmo Blomqvist.

Jyväskylän bändihistoriaa tunteville muusikot ovat äärimmäisen tuttuja, nuorimmatkin nyt jo vuosikymmenten ajalta. Koossa on joukko hienoja muusikoita, jotka ovat luoneet yhtyeelle omaleimaisen ja erottuvan soundin. Se perustuu paitsi yksilöiden taitoihin ja tyyleihin, myös ja etenkin Tähtelän musiikilliseen visioon, jossa yhdistyvät saumattomasti akustiset ja sähköiset instrumentit. Akustisella puolella on nyt mainittava myös Tiia Pennasen, Sanna Helénin ja Laura Vähä-Ruonan jousitrio, jonka Tähtelä integroi kolmessa teoksessa upeasti yhtyekokonaisuuteen.

Tuli sanottua instrumentaalimusiikiksi. Sitä Tähtelän Valot on lähes täysin, mutta EP:llä soi nyt poikkeus, kun Aili Ikonen laulaa Valot-kappaleessa. Sanattomasti tietenkin, eli ihmisääni asettuu sittenkin ”vain” instrumentiksi instrumenttien joukkoon. Ikosen lyhyt esitys on hyvin latautunut, improssa tuntuu olevan kaikki pelissä, ehkäpä silkasta kunnioituksesta Jyväskylän vanhempaa muusikkopolvea kohtaan.

Levyn vahvuudet ovat tuttuja Tähtelän vahvuuksia. Melodiataju sekä kyky rakentaa vaihtelevia, eteneviä ja jännitteisiä teoksia yhdistyvät ensiluokkaiseen soundimaalarin taitoihin. Tähtelällä on aina laaja instrumenttivalikoima paletissaan, mutta myös malttia jättää tuolloin tällöin tilaa yksittäisen tai muutaman instrumentin soinnin puhtaalle kauneudelle.

Onkohan Tähtelä jäänyt Jyväskylän omaksi salaisuudeksi? Harmi jos niin todella on, sillä tässä on säveltäjä, joka ansaitsisi valtakunnassa huomiota ja haloota, levytyksiä ja sävellyskonsertteja.