Andersson, Åke & Honkanen, Antero: Reidarin sähköiset kuvat

1892
lukukertaa
Levykotelo: Matti Koivumäki / Saftra ; Reissue layout by Ville Angervuori.

2018 Svart Records SRE129CD
Originally released on Love Records as LRLP218 (1977)

1.Lapin kylä jää tekojärven alle (Andersson)
2.Kevään kukka suopursu tuoksuu (Honkanen)
3.Viuluniekka (Andersson)
4.Isähahmo agraarikylän patriarkaalisen taivaan yllä (Honkanen)
5.Tapporaha (Honkanen)
6.Ruskea syksy (Andersson)
7.Kaukonen ennen vanhaan (Andersson)
8.Luostari lumipyryssä (Honkanen)

Tuottaja: Otto Donner
Reissue mastered by Petri Kuljuntausta

Arvio: 4,5 tähteä

 

Reidar Särestöniemen ja kokeellisen elektronisen musiikin yhdistäminen oli alunperin äänitarkkailija Antero Honkasen idea. Honkanen oli suuntautunut myös kuvataiteisiin, hakipa kerran Ateneumiinkin opiskelemaan, ja kun ura oli jo vakiintunut äänityön puolelle, hän palasi vielä mutkan kautta kuvataideteemaan innostuttuaan Särestöniemen kuvista. Mukaan Honkanen houkutteli nuoremman kollegansa YLEltä, äänitarkkailija Åke Anderssonin.

Ja mitä miehiä ovat Honkanen ja Andersson? Lainataan pitkästi levykansien tekstiä, analyysi on niin kohdillaan:

”He toimivat Yleisradion erikoistuotannossa äänitarkkailijoina sekä kokeilustudion säveltäjiä avustavina tarkkailijoina. Heidän tehtävänään on keksiä ja synnyttää elämyksellistä ääntä. Kun kuunnelman ohjaaja etsii valmistuvaan työhön sanaa tukevaa ja mielikuvitusta vapauttavaa ääntä, heidän luova mielikuvituksensa alkaa toimia. Äänen maailmassa he ovat harvinainen ammattikunta: he ovat säveltäjien veljiä, muusikon serkkuja, filmiohjaajan, ääniohjaajan, kuvataiteilijan ja kapellimestarin virkaveljiä.

He lähestyvät kuitenkin musiikkia ja ääntä eri kulmasta kuin perinteisen koulutuksen saanut säveltäjä. Honkanen ja Andersson runoilevat ja leikkaavat ääntä. He eivät ole musiikillisesti nirsoja kuten perinteelliset säveltäjät. Heidän suhteensa ääneen on hyvin avara.”

Särestöniemen kuviin sidottavaa ääntä tekijät saivat monesta lähteestä: Moog-syntikasta ja sähköuruista, klarinetista ja huiluista, lyömäsoittimista, putkista ja metallilevyistä sekä niin ihmisen kuin luonnonkin äänistä, olivathan heidän käytettävissään YLEn mittaamattomat tehostearkistot. Materiaalin muovaaminen musiikiksi tapahtui sitten YLEn studioilla, omalla ajalla mutta työnantajan ja Suomen parasta tekniikkaa hyödyntäen.

Aluksi parivaljakon tähtäimessä oli vain konsertillinen musiikkia, jossa samalla nähtäisiin heijastettuina inspiraation antaneet Särestöniemen taulut. Tämä toteutuikin Helngissä huhtikuussa 1976, ja taiteilijakin oli paikalla kunniavieraana. Särestöniemi-fani Urho Kekkonenkin oli tulossa, mutta joutui peruuttamaan ties mistä syystä. Love Recordsin Otto Donner sen sijaan koki konsertin, eikä epäröinyt ottaa produktion musiikkia yhtiönsä katalogiin.

Loven julkaisusta tuli aikanaan kallis keräilyharvinaisuus, ja Svart Records on albumin ensimmäinen uudelleenjulkaisija, reilun 40 vuoden viiveellä. Aivan kuten toinen Svartin tuore elektronimusiikin uudelleenjulkaisu Ode to Marilyn (jolla silläkin Honkanen on isossa roolissa), Reidarin sähköiset kuvat on kestänyt aikaa. Selityskin tuli jo annettua: Honkanen ja Andersson ovat ”säveltäjien veljiä, muusikon serkkuja, filmiohjaajan, ääniohjaajan, kuvataiteilijan ja kapellimestarin virkaveljiä”. Kaikki tämä tarkoittaa että he ovat äänten ja musiikin psykologisen tehon erityisasiantuntijoita, osaavat vaikuttamisen ja kuulijan mielen valloittamisen. Jokainen Reidarin kuva, jokainen äänimatka, on hiljentymisen paikka.