Tuomas J. Trio featuring Manuel Dunkel
2018 Eclipse Music ECD-201874
1.Megetme
2.Lexington
3.Melancholy
4.Monky
5.Hymn
6.Kayak
7.Luca
All compositions by Tuomas J. Turunen
Tuomas J. Turunen (piano), Jori Huhtala (bass), Tuomas Timonen (drums)
+ 2, 4, 5, 7: Manuel Dunkel (tenor & soprano saxophones)
Recorded at Sibelius Academy Studios in Järvenpää, Finland
Recorded and mixed by Tuukka Tervo
Aili Ikosen, Nina Myan ja Elena Mindrun taustalta tuttu pianisti Tuomas J. Turunen astuu esiin oman yhtyeensä johtajana ja säveltäjänä. Levyn perustrio basisti Jori Huhtalan ja rumpali Tuomas Timosen kanssa ei ole kuitenkaan mikään untuvikko, sillä se soitti ensimmäiset keikkansa jo vuonna 2012. Välillä on ollut hiljaisempaa, mutta nyt trio on taas aktivoitunut keikkarintamallekin debyyttilevynsä myötä.
Oman kovan panoksensa levylle antaa tenorisaksofonisti Manuel Dunkel, joka soittaa neljällä levyn seitsemästä kappaleesta. Levyn keskeisiä aspekteja on säveltäjyys, kaikki kappaleet ovat Turusen omia, ja saksofonin voi ajatella olevan mukana antamassa laajennettua, foniteemoilla kirkastettua kuvaa Turusesta melodikkona. Toki Dunkelin lennokkaat soolot ovat myös osaltaan korostamassa jazzin vapausasteita.
Jazztyypillinen teema-soolot-teema-rakenne on Turusellakin selkärangassa, avoimempiakin kehittelyjä ja loppuratkaisuja voisi tuolloin tällöin harkita. Sävellyksissä on maukasta tarttuvuutta, vaan ei äkkikuluvuutta, ja heti avaava nimikappale on tässä mielessä voittoisa iskusävel. Vain kerran Turunen lipsahtaa minun makuuni liiallisen toiston puolelle (Lexington). Kokonaiskuva on kuitenkin komea, ja tyylillisesti hyvin monipuolinen. Samalla levy on kuin aikamatka modernin jazzin sisällä Thelonious Monkin ja Bill Evansin antamista vaikutteista lähtien, päätyen Esbjörn Svenssonin tyylin kautta tähän päivään ja Turusen täyteläisen kypsään omaan näkemykseen.
Säveltäjän ja soittajien kypsästä otteesta voisi nostaa esimerkiksi Melancholyn, jossa Turunen, Huhtala ja Timonen osoittavat kuuluvansa pianotrioformaatin eliittiin. Yhtyeen soitto on pakotonta, kevyesti liihoittelevaa, ihanaisesti svengaavaa. Heti perään Monky tuo esille Turusen parhaat eväät eläväisenä improvisoijana.
Neljän upean muusikon yhteistyö nostaa levyllä säveltäjän kunniaan, mutta samalla Megetme on myös hieno näyte Turusen monipuolisuudesta jazzpianistina.
