2018 Ozella Music OZO87CD
1.Harmattan
2.Pripyat
3.Levoton
4.Kuru
5.Beatamente
6.The roaring frost
7.Waltz from The Masquerade Suite
All compositions by Kari Ikonen except Waltz composed by Aram Khachaturian, arranged by Kari Ikonen. Poem ”The roaring frost” by Alice Meynell.
Kari Ikonen (piano, voice), Olli Rantala (double bass, voice), Markku Ounaskari (drums)
+ 6: Mia Simanainen (voice)
Produced by Kari Ikonen
Recorded 9/2017 by Michael Dahlvid at Studio Nilento, Sweden
Mixed 10/2017 by Lars Nilsson at Studio Nilento
Mastered by Hans-Jörn Maucksch at Pauler Acoustics, Germany
Markku Ounaskarin herkkävireisyys, vaistonvaraiselta vaikuttava nyanssien taju ja ehjä muodonta on loistava pohja mille tahansa pianotriolle. Erityisesti yhteistyö pianisti Kari Ikosen kanssa tuntuu sellaiselta taivaissa tehdyltä liitolta, jota ei kannata elämän koukeroisessa menossa unohtaa.
Ikonen on säveltäjänä ja pianistina itse monipuolisuus, tatsissa soi usein eurooppalaisen taidemusiikin klangi, mutta hän osaa myös svengata pirunmoisesti. Ikosen musiikki voi olla monipolvista ja haastavaakin, mutta aivan yhtä varmasti sävellyksistä löytyy koukkuja joihin takertua. Ikonen on aina paitsi taidokas, myös taiteellinen pianisti, joka kuitenkin osaa ensi kuulemalta puhutella kuulijaansa.
Trioon tarvitaan kolme, ja kahden tunnustetun mestarin rinnalla se kolmas on basisti Olli Rantala, Ruotsissa ammattilaiseksi opiskellut muusikko, joka on kotonaan myös mm. maailmanmusiikin ja taidetangon parissa. Ikosen triossa huomiota kiinnittää Rantalan runsas jousisoitto, joka tuo jazztrioon kevyesti liitelevää omaleimaisuutta.
Otaksun että Rantala on se joka käyttää myös lauluääntään kappaleessa Levoton unisonossa basson kanssa. Sitä temppua en ihan täydestä hinnasta osta, ehkä yninä on jonkinlaista vinoa huumoria, mutta ainakaan levyllä idea ei minulle avaudu. Sen sijaan Mia Simanaisen tunteikkaassa yhden kappaleen mittaisessa laulusuorituksessa ei ole ihmeteltävää. Lyhyt The roaring frost ei kuitenkaan vie huomiota pääasialta, tämän päivän johtaviin pianotrioihin kuuluvalta yhtyeeltä.
Levyllä kuullaan uutena tulkintana Ikosen klassikoihin kuuluva Kuru, joka sai ensiesityksensä jo vuoden 2001 Karikko-albumilla. Tummavireinen kokonaisuus laulullisine melodioineen on upea tässäkin yhteydessä. Levyn tasosta kertoo kuitenkin paljon se, ettei edes Kurun tapainen merkkiteos nouse muista erilleen.
Kari Ikonen on jo aikoja sitten sinetöinyt asemansa yhtenä tärkeimmistä jazzmuusikoistamme ja -säveltäjistämme. Wind, frost & radiation täyttää kaikessa tähän asemaan liittyvät odotukset. Sävellyksellisesti, soitannollisesti ja tuotannollisesti levy on aikamme täysipainoisinta pianotriojazzia.
