2017 Eclipse Music ECD-201754
1.Vuorikiipeilijä / Mountaineer
2.Kumina / Caraway
3.Aurora
4.Matkalaulu / Travel song
5.Hirvitalon valssi / Waltz from The Moose House
6.Jää sulaa / Ice melting
7.Perhostanssi / Butterfly dance
8.Niin kauas kuin siivet kantaa / To where my wings will take me
All music composed and arranged by Juha Kujanpää
Sample on (7) courtesy of Yleisradio
Juha Kujanpää (piano, keyboards), Timo Kämäräinen (guitar, lap steel, mandolin, bouzouki), Tero Tuovinen (bass), Jussi Miettola (drums, percussion), Esko Järvelä (violin, tenor guitar (7), violin solo (2)), Alina Järvelä (violin), Tommi Asplund (violin).
+ 2, 5: Joakim Berghäll (saxophones)
+ 8: Joakim Berghäll (flute, clarinet)
5, 7: Teija Niku (accordion)
Recorded 2016-17 at Sonic Pump, Studio Kekkonen and Arthur I, Helsinki
Recording engineer and mixing: Mikko Raita
Additional engineering (5): Niklas Piispala
Mastering: Svante Forsbäck
Allekirjoittaneella on sikäli onnellinen asema, että normaalipäivänä voin työmaallani pyörittää levyjä kahdeksasta neljään, ihan niitä fyysisiä. Joskus harvoin käy niin, että levyä ei tulekaan vaihdettua. Juha Kujanpään levy on yksi tällainen tapaus: mitäs nyt kuuntelisi? No pyöräytänpä tämän vielä kerran. Ja vielä kerran…
Näin kävi siitä huolimatta, että itselläni on usein vaikeuksia rakenteellisesti kovin toistoisan musiikin kanssa. Kujanpään kohdalla toisteisuus kuuluu asiaan pelkästään jo vahvan kansanmusiikillisen pohjan kautta, mutta sen kestää helposti ja mielellään sovituksellisen rikkauden takia.
On nimittäin nautiskeltavaa kun on neljän viulusoittimen sektio (basisti Tero Tuovinen ja Esko Järvelän johtama viulutrio), on Timo Kämäräisen sähköiset ja akustiset kielisoittimet, maestro Kujanpään piano ja kiipparit ja Jussi Miettolan lyömät. Vahvistuksina muutamalla kappaleella kuullaan vielä Teija Nikun harmonikkaa tai Jusu Berghällin puhaltimia.
On helppo havaita, että säveltäjällä on paljon kokemusta teatteri- ja tanssiproduktioista, niin ehyen tarinallisia kokonaisuuksia levyn teokset ovat. Draaman juoksu on kaiken a ja o: Kujanpää hallitsee niin yksittäisen biisin kuin koko albumin mittaisen konaisuuden, paisutukset ja hiljentymiset, energiatasojen vaihdokset, muusikoiden ja soitinryhmien vuorottelut, akustisen ja sähköisen tasapainoisen sulauttamisen yhteen.
Musiikki on kauttaaltaan suussasulavan melodista, muttei missään vaiheessa helppohintaista rihkamaa. Samalla se on niin vahvasti ensembletyötä, että yksittäisiä muusikoita on tarpeetonta nostaa esiin. Poikkeuksen voi tehdä kitaristi Timo Kämäräisen kohdalla, koska hänen työnsä on ratkaisevaa siinä, että tämänkin levyn kohdalla voidaan puhua folkprogesta (hieno genre tämä!), ja lisäksi Vuorikiipeilijän lopettava pitkä soolo on erityishuimaa työtä.
Folkproge ei tietenkään ole koko totuus, Kujanpäätä tuskin karsinat kiinnostavat. Mukana on jazzvaikutteita, rockin ja etenkin sen progressiivisen iskua, kansanmusiikkipohjaa meiltä ja vähän muualtakin, mutta ennen kaikkea tässä manifestoituu Kujanpään uljaasti ottama ikioma tontti akustis-sähköisen instrumentaalimusiikin tekijänä.
Niin kauas kuin siivet kantaa päättää upean trilogian, jonka kiitetyt aiemmat osat ovat olleet vuoden 2013 Kivenpyörittäjä ja vuoden 2015 Kultasiipi. Siinä on jo melkoinen näyttö yhdelle musiikintekijälle. Ilahduttavaa on sekin ettei Kujanpää suinkaan ole ainoa merkittävä tekijä suomalaisen kansanmusiikin ja rytmimusiikkien välisellä alueella. Omassa folkissamme riittää loputtomasti ammennettavaa!
