3TM: Form

Kuvitelkaapas mitä voi tapahtua kun akustinen jazztrio (saksofoni, basso, rummut) kohtaa elektronisen äänimaailman sampleineen kaikkineen. Teppo Mäkynen on kuvitellut ja myös näkynsä meille realisoinut.

3TM on siis Teppo Mäkynen Trio liki nurinkurin, ja vähän samalla tavalla käy välillä koko jazztrion käsitteen, mukkelis makkelis vain. Variaatiot ovat monet: joskus trio soi kokonaisena, ikään kuin autenttisena, joskus joku soittimista nyrjähtää sijoiltaan tai elektroniikka/samplemateriaali valtaa kerrassaan alaa. Ja rytmiset variaatiot vasta monet ovatkin, siitä Mäkynen on pitänyt huolen.

Itselleni levyn tärkeä kiintopiste on Jussi Kannasteen saksofoni, joka nousee elektroniikan keskeltäkin syvästi inhimillisenä. Keskellä D-kappaletta saksofoni soi pitkän tovin aivan yksinään. Mutta eivät Lötjönen ja Mäkynen Kannastetta toki pulaan jätä. Ajoittain trio jumittaa ”teknoa” akustisilla soittimilla, toisaalla hitaat ja hauraat jaksot ovat tunnetta tulvillaan.

Levyllä on viisitoista biisiä, osa hyvinkin lyhyitä. Levyn rytmitys toimii hienosti, siirtymien ajoitukset ovat tismalleen kohdillaan. Sillisalaattimainen vaihtelevuus ei vaivaa, sillä se on tämän levyn esteettistä ydintä. Mitä pitemmälle repalainen tarina etenee, sitä vakuuttavammaksi Mäkysen visio osoittautuu.

Levyn elektroviritteisestä osuudesta nauttiminen vaatii perusteellisen pelkistämisen ymmärtämistä ja yksinkertaistenkin motiivien toistumisen sietämistä. Jos nämä asiat ovat kuulijalla kunnossa, musiikki palkitsee kyllä. Akustisen trion varassa hitaasti häilyvät harsot ovat varmempi nakki, jazzinehmon täytyisi olla mahdottoman paatunut, jotta niitä pystyisi vastustamaan.