1.Koiviston polska (trad.)
2.Pieni sydän (Walter Rae)
3.Kansansävelmä (Sulho Ranta)
4.Valse triste, op. 44 (Jean Sibelius)
5.Kesäyö (Heikki Sarmanto)
6.Oivallettu matkalyhty (Pekka Pohjola)
7.On Suomi kaukana pohjoisessa (Eero Koivistoinen)
8.Karjalan kunnailla (trad.)
9.Kun Suomi putos puusta (Ismo Alanko)
10.Kehtolaulu (Armas Järnefelt)
11.Suomalainen (Eero Koivistoinen)
12.Finlandia-hymni (Jean Sibelius)
Conductor: Eero Koivistoinen. Reeds: Mikko Suhonen (alto saxophone, flute), Aki Vänskä (alto saxophone, soprano saxophone), Jetro Sarikoski (tenor saxophone, flute), Mikko Tourunen (tenor saxophone, clarinet), Juha Salonen (baritone saxophone, bass clarinet). Trumpets/fluegelhorns: Jani Saaranen, Kimmo Vänskä, Eeva Tourunen, Janne Halmela. Trombones: Jussi Kosonen, Timo Raudasoja, Janne Vihavainen, Mikko Koskela. Rhythm section: Sauli Hämäläinen (piano), Esa Perämäki (guitar), Vesa Pisto (bass), Aki Rautio (drums tracks 1, 3, 6, 7, 8, 10, percussion tracks 9, 11), Jussi Vikman (drums tracks 2, 4, 5, 9, 11, 12, percussion tracks 1, 6, 10).
+ 10: Merja Kokko (flute)
+ 10 Petri Lahtinen (french horn)
+ 10: Harri Pääkkönen (tuba)
Special guests:
2, 7, 11: Johanna Iivanainen (vocal)
5, 9, 11: Osmo Ikonen (vocal)
Produced by Eero Koivistoinen & Ilmavoimien soittokunta
Recorded 1/2017 at Varistoteles Studio
Recording engineer: Markku Veijonsuo
Mixed by Eero Koivistoinen & Markku Veijonsuo
Mastered by Svante Forsbäck, Chartmakers Oy
Satavuotiasta Suomea juhlitaan vähän joka paikassa, mutta Eero Koivistoiselle suomalaisuuden kuvastelu jazzissa on ollut tuttua puuhaa jo pitkään. Koivistoinen on eri yhteyksissä tulkinnut kansansävelmiämme (esimerkiksi vuoden 2002 Utu-levyn alanimeke oli ”Eero Koivistoinen Quartet plays Finnish folksongs”) ja Johanna Iivanainen solistinaan kasannut laajempaa Suomi-näkemystä levyillä Suomalainen (2003), Lennosta kii! (2007) ja Kaupungin valot (2009).
Koivistoinen on Ilmavoimien Big Bandin Kajo-levyn taiteellinen tuottaja, ja kokonaisuus rakentuu paljolti edellämainituilta pienyhtyelevyiltä tutusta materiaalista. Samalla mukaan periytyy perustavaksi valuviaksi hajanaisuus, levyn äärilaidat ovat turhan kaukana toisistaan. Jyrkin leikkaus tapahtuu kun Suomalainen-renkutusta seuraa Sibeliuksen Finlandia-hymni.
Toinen ongelma on kulunaisuus, biisilista on täynnään tuttuja ja vielä tutumpia sävelmiä. Virkistävä poikkeus tässä mielessä on Pekka Pohjolan Oivallettu matkalyhty. Eihän se oikein istu porukkaan, mutta on lupaus freesimmästä lähestymistavasta. Teoksen on sovittanut Vellu Halkosalmi, jonka muutkin työt, Koiviston polska ja etenkin Järnefeltin Kehtolaulu nousevat kevyesti levyn parhaimmistoon.
Järnefelt elää, mutta Sibelius olisi saanut jäädä sorkkimatta. Valse tristen sovitus/tulkinta alkaa maistua loppua kohden kömpelöltä, eikä Finlandiakaan tee minkäänlaista tunnevaikutusta.
Ilmavoimien Big Band tekee kuitenkin työnsä hyvin, orkesteri on iskussa. Levyn hyviä ja hienoja solisteja Koivistoisen itsensä ohella ovat kitaristi Esa Perämäki, pianisti Sauli Hämäläinen, pasunisti Jussi Kosonen, trumpetisti/flyygelitorvisti Jani Saaranen ja ennen muita saksofonistit Jetro Sarikoski, Aki Vänskä ja Mikko Suhonen.
Laulusolisteista Osmo Ikonen tulkitsee miehekkäästi Maija Hapuojan tunnetuksi tekemän Kesäyön, sen Heikki Sarmannon säveltämän, ja onnistuu juuri ja juuri välttämään ylilatauksen Ismo Alangon Kun Suomi putos puusta -kappaleessa. Johanna Iivanainen tekee hyvää työtä Pienen sydämen balladityylittelyissä, ja uskaltaa luottaa hienoon sointiinsa myös Koivistoisen säveltämässä On Suomi kaukana pohjoisessa -laulelmassa.
Levyvihkosen suunnittelijalle on käynyt alkeellinen kämmi: versaalilla kulkeva teksti on kovin raskaslukuista laatua.
