2017 We Jazz Records (WJLP04/WJC502, LP/MC/digi)
LP:
A1.But not willingly (Rauhala)
A2.At the red end of the world (Rauhala)
A3.Decision jump (Rauhala)
A4.Blues eyes crying’ in the rain (Fred Rose)
B1.Branches (Citizen music) (Black Motor)
B2.Tulee päivä (Rauhala)
B3.Longer the distance, sweeter the sound (Rauhala)
+ digitaalilatauksen bonuskappale: Letting go (was part of the plan) (Rauhala)
Kasetti:
A1.But not willingly (Rauhala)
A2.Decision jump (Rauhala)
A3.Longer the distance, sweeter the sound (Rauhala)
A4.Tulee päivä (Rauhala)
B1.Branches (Citizen music) (Black Motor)
B2.At the red end of the world (Rauhala)
B3.Blues eyes crying’ in the rain (Fred Rose)
B4.Letting go (was part of the plan) (Rauhala)
Tane Kannisto (ts, as, bs, nagaswaram), Ville Rauhala (b), Simo Laihonen (dr).
Tuotanto: Black Motor & Matti Nives
Äänitys & miksaus: Juuso Nordlund
Vinyylimasterointi: Jukka Sarapää, Timmion Cutting Lab
Digi- ja kasettimasterointi: Juho Luukkainen
Black Motorin kymmenes levy on uuden kokoonpanon ensimmäinen pitkäsoitto. Samalla perustamperelaisesta vapaan jazzin airueesta on tullut saksofonisti Tane Kanniston myötä tamperelais-turkulainen. Edelleen ovat mukana, kuten aina, basisti Ville Rauhala ja rumpali Simo Laihonen.
Allekirjoittaneelle Black Motor on ollut yksi suomijazzin rakkaimpia yhtyeitä. Samalla se on aina toiminut free jazzin vapauttavan perusreseptin mukaisesti: ei tarvitse ”ymmärtää” yhtään mitään, riittää kun on halua sukeltaa musiikin virtaan, niin asioita alkaa tapahtua…
Black Motorin balladit ovat juuri sellaista tajunnanvirtaista jazzia, jossa voi lillua loputtomasti.
Tekee mieli lainata lehdistötiedotteesta pari lausetta: ”Black Motorin musiikki on samanaikaisesti pohdiskelevaa ja intensiivistä. Suvantovaiheen rauha on tyyntä ja roihuavien liekitysjaksojen tuli polttavaa.” On ihan normaalia free jazz -toimintaa tarjota kuulijalle välillä tyyntä rauhaa, välillä roihua, mutta se miten Black Motor osaa olla intensiivinen pohdiskeluissaan, onkin jo jotain erityislaatuisempaa.
Kuitenkin Black Motorin perusmoodi pysyy hyvin tunnistettavana myös uuden saksofonistin kanssa: tempoista riippumatta, niin rauhan kuin roihun aikana, yhtyeen intensiteetti on väkevä ja valloittava.
Branches-levyllä voi ihastella kaikkien soittajien lämpöisiä, elämänmakuisia soundeja, Rauhalan melodisen basson ja Laihosen rennon rumpaloinnin tavattoman ilmeikästä kommunikointia, Kanniston saksofonin (ja nimikappaleessa nagaswaramin!) vaikuttavia tunnelmanmäärittelyjä…
Pienessä yhtyeessä riittää yltäkylläisesti seurattavaa. Kiitokset taas yhdestä hienosta reissusta!
