2012 Lake End Production LECD3
Cover photo: Antti Savolainen ; cover design: Hans Elfving.
1.Rewired part 1, Dance
2.Storm chasers
3.Showdown
4.Rewired part 2, Rainmaking
5.Miles away from here
6.Go go
7.High life
8.Rewired part 3, Warp
9.No idling
10.Lighter than a feather
11.Voices in my head
12.Rewired part 4, Farewell
All songs composed by Markus Ketola.
Joonatan Rautio (sax), Arttu Takalo (vib), Tuomo Dahlblom (g), Juho Kivivuori (b), Markus Ketola (dr, el-vib, perc).
+ 3: Seppo Kantonen (org)
+ 2, 11: Seppo Kantonen (synt)
Produced by Markus Ketola
Tracks 1, 4-7, 9, 12 recorded 1/2012 at Living Room by Markus Ketola
Tracks 2-3. 8. 10-11 recorde3d 10/2011 at YLE M1 by Speedy Saarinen
Mixed at Living Room by Markus Ketola
Mastered at Chartmakers by Svante Forsbäck
Hieno kokoonpano, ei voi muuta sanoa.
UMO-rumpali Marku Ketola tuo fuusioharrastustaan todistamaan liudan mielenkiintoisia soittajia. Michael Breckerin suomalainen sielunveli Joonatan Rautio loistaa, hienoa on kuulla Tuomo Dahlblomia tositoimissa ja Arttu Takalokin on jälleen mukana tiukassa pienyhtyefuusiossa ambient-soololevyjen ja viihdehommien jälkeen. Ja sitten kunnon bonus pohjalla: basisti Juho Kivivuori kohoaa tämän levyn myötä Timo Hirvosen ja Hannu Rantasen rinnalle jazzrockfuusion saralla. Genre on sähköbasistille otollinen, kun on talenttia, ja Kivivuori näyttää nyt taitonsa täysimääräisesti.
Upeata viisikkoa täydentää vielä muutamalla raidalla Seppo Kantonen urku- ja syntikkapohjalta.
Ketola on laatinut kaiken musiikin, sävellykset ja sovitukset, joten pomon asema on selvä. Ketolan sähköfuusion taustalla suurin vaikuttaja on epäilemättä Joe Zawinul, mutta sähkökitaran ja saksofonin yhteispeli tuottaa myös Mike Stern -mielleyhtymiä. Oleellista on että Ketolan sävellykset nuijivat amerikkalaisen perusfuusion kevyesti. No idling kestää toistuvaa kuuntelua, toisin sanoen sitä ei ole teematoistoilla muurattu umpeen kuten keskinkertaisessa fuusiossa liki aina on tapana.
Joonatan Raution ilmeikäs ja taipuisa saksofoni on Ketolan tematiikan ykköskantaja. Dahlblomin sooloja olisin mieluusti kuullut muutaman lisääkin.
Nimikappaleen voisi hyvinkin kuunnella noin tutustujaisiksi. Se todistaa hyvin Ketolan mielikuvituksellisuuden sovittajana, ja on rytminkäsittelyn osalta levyn vaihtelevinta ja samalla ansiokkainta laitaa.
Heikkoa lenkkiä on kuitenkin turha etsiä. Kokonaisuus on komea, yksi kotimaisen fuusiomusiikin todellisista onnistujista.
