Olavi Trio & Friends: Triologia
2011 TUM Records TUM CD 026
Cover painting: Paul Osipow ; photography Jussi Tiainen ; design: Juha Lökström.
1.Triologia (Hauta-aho, Hongisto, Louhivuori)
2.Dance of the Arasias (Louhivuori)
3.Super balls (Hauta-aho, Hongisto, Louhivuori)
4.Bassologia (Hauta-aho, Hongisto, Louhivuori)
5.No. 69B (Anthony Braxton)
6.Birds (Hauta-aho, Hongisto, Louhivuori)
7.White Adria (Louhivuori)
8.Four paraphrases for Charles (Hauta-aho)
9.Biologia (Hauta-aho, Hongisto, Kalima, Louhivuori)
10.Drumologia (Hauta-aho, Hongisto, Louhivuori)
11.Olavi puré (Hauta-aho, Hongisto, Louhivuori)
12.Old papa’s blues (Verneri Pohjola)
13.Hi Bob! (Hauta-aho, Hongisto, Louhivuori)
14.Täysikuu (Toivo Kärki)
Jari Olavi Hongisto (tb, bird whistles, bells, wood blocks), Teppo Olavi Hauta-aho (b, bird whistles, musical boxes, toy instruments), Niilo Olavi Louhivuori (dr, perc, bird whistles, musical boxes, toy instruments)
+ 2, 12: Verneri Pohjola (tp)
+ 7, 14: Juhani Aaltonen (ts)
+ 5, 9: Kalle Kalima (g)
Recorded 7/2008 by Mikko Raita at Finnvox Studios, Helsinki
Mixed and mastered by Henrik Otto Donner, Esa Santonen and Janne Malén at DER, Tammisaari
Produced by Olavi Louhivuori
Executive producer: Petri Haussila
Kolme sukupolvea yhdistävä Olavi Trio on yksi suomalaisen vapaan jazzin kivijaloista.
Teppo Hauta-aho on ollut tekijämies koko sen ajan kuin freetä ylipäätään on Suomessa soitettu, vankasti ensimmäistä sukupolvea. Jari Hongisto on jo veteraani hänkin, hän on ennen kaikkea ensimmäisen sukupolven johtohahmoihin kuuluneen Edward Vesalan oppilas. Kolmikymppisiään tänä vuonna juhliva Olavi Louhivuori on nuori, mutta jo kyntensä hänkin näyttänyt. Tätäkään Olavia ei kukaan enää kutsu lupaukseksi, sillä kaikki tietävät hänen kuuluvan muusikkona eurooppalaiselle huipulle.
Olavi Trio on ennen kaikkea kollektiivista improvisointia. Vapaus ei ole tietenkään koskaan totaalista, siitä pitää juuri tuo kollektiivisuus huolen. On aina otettava kaveri huomioon, reagoitava hänen liikkeisiinsä, tehtävä yhdessä mielekästä tarinaa. Näin yhdessä improvisoitu kasvaa kaikesta lähtökohtaisesta vapaudestaan huolimatta hyvinkin ehjäksi ja hallituksi kokonaisuudeksi, jos niin vain tahdotaan. Maallikon on usein täysin mahdotonta arvailla mikä osa tällaisesta musiikista on täysin hatusta vedettyä, mikä mahdollisesti ennakolta vähän sinnepäin sovittua tai peräti täysin sävellettyä.
Olavi Trion ensimmäisellä levyllä sävelletyllä on yllättävän suuri osuus (toki tulkinnat lähtevät ihan omaan lentoonsa). On yksi Anthony Braxtonin teos, ja yksi Toivo Kärkikin, löytyy kaksi Olavi Louhivuoren rustaamaa kappaletta ja yksi Verneri Pohjola.
Olavi Trio on kutsunut studioon kolme vierasta, trumpetisti Pohjolan lisäksi saksofonisti Juhani Aaltosen ja kitaristi Kalle Kaliman, kunkin kahden kappaleen ajaksi. Huomionarvoista sekin, että vieraat ovat mukana juuri noissa sävelletyissä kappaleissa, yhtä Kaliman vapaan imrovisoinnin vetoa lukuun ottamatta.
Ei ole toki epäilystäkään etteikö perustrio olisi riittänyt levylle erinomaisesti. Yhtenäisen otteen sijaan haluttiin kuitenkin nyt satsata vaihtelevuuteen, ja erittäin hyvä näinkin. Vierailijat ovat kaikki suuria persoonallisuuksia, joten uusia värejä saadaan kiitettävästi.
Heidän kauttaan tulevat myös levyn helpoiten avautuvat hetket. Juhani Aaltosen mestaroima Täysikuu-tango ja Verneri Pohjolan isälleen omistama Old papa’s blues ovat rankemman tavaran joukossa hittibiisejä, ja silti niissäkin mennään vereslihoille asti. Kappaleita on kuitenkin helppo lähestyä vaikkapa amerikkalaisen spirituaalisen free-perinnön kautta. Vapaus ja melodisuus kohtaavat niissä tavalla, joka tehoaa ja tenhoaa.
Free jazz ei toimi levyllä koskaan aivan niin hyvin kuin keikalla, jossa saa soiton lisäksi soittajan koko persoonan, ja vielä sen tuiki tärkeän soittajien keskinäisen kommunikaation kaikkineen koettavakseen. Olavi Trio vie kuitenkin vinhoihin fiiliksiin, sävelletyn ja improvisaation mietitty kohtaaminen tuottaa hienosti myös kotikuuntelun kestävää musiikkia.
