2002 Alba Records ABCD 177
Cover painting: Tanja Lahti ; Design: Pauli Lehmus.
1.baranbaran (Pentti Lahti)
2.Sisältäni portin löysin (Pekka Streng)
3.Penan shamaanifoni (Eero Hämeenniemi)
4.Kolmelle rummulle (Vesa-Matti Loiri, Timo Hietala, Pentti Lahti)
5.Nocturne III (Arttu Takalo)
6.Ettone (Kirmo Lintinen)
7.Horjahteleva maisema (Samuli Mikkonen)
8.Kadonnut sävel (Arttu Takalo)
Pentti Lahti ( ss, as, ts, bs, a-fl, b-fl, b-cl
+ 1: Erkki Palola (v)
+ 1, 3, 5: Sampo Lassila (b)
+ 1, 2, 3, 4: Timo Hietala (keyb, programming, bells)
+ 2, 3, 4: Abdissa Assefa
+ 2: Pepe Willberg (voc)
+ 3: Albert Kuvezin (voc)
+ 4: Vesa-Matti Loiri (voc)
+ 5: Arttu Takalo (p, vib)
+ 5: Sami Kuoppamäki (dr)
+ 5, 8: Maija Linkola (v)
+ 5: Jenni Maalismaa (v)
+ 5, 8: Janne Ahvenainen (vla)
+ 5, 8: Jussi Vähälä (vc)
+ 5: Maarit Hurmerinta (voc)
+ 6: Kirmo Lintinen (harmooni)
+ 6: Sami Koskela (perc)
+ 6: Arttu Takalo (mar)
+ 6: Marko Ylönen (vc)
+ 7: Samuli Mikkonen (tape)
+ 8: Eriikka Maalismaa (v)
Studio: Kallio-Kuninkala, Järvenpää
Tuottajat = Producers:
1-4: Pentti Lahti, Timo Hietala, Kalle Vanhapelto
5, 6, & 8: Arttu Takalo
7: Samuli Mikkonen
Äänittäjä = Engineer: Kalle Vanhapelto
Miksaus = Mixing: Kalle Vanhapelto
Masterointi = Mastering: Pauli Saastamoinen, Finnvox
Aivan ensimmäinen vaikutelma: onpas hajanainen levy. Mutta tätä levyä soittaa mielellään yhä uudestaan, ja vähitellen siitä muodostuu kuin muodostuukin kokonaisuus. Minkäs Pentti Lahti sille mahtaa, että hänen mielenkiintonsa suuntautuu moniaalle.
Nimikappale baranbaran rakentuu urkupisteen varaan. Lahden tenori soi rehevästi, puhuttelevasti, kauniisti. Myös Penan shamaanifonissa Lahden tenori on pääosassa kuten nimikin jo sanoo. Johdannon jälkeen Sampo Lassilan bassosoolo hiljentää, mutta sen jälkeen lähdetäänkin tiivistämään musiikillista kudosta ja tihentämään tunnelmaa kohti shamanistisia sfäärejä ja Albert Kuvezinin matalalla mörisevää kurkkulaulua.
Kirmo Lintisen Ettone on pieni romanttisesti kimmeltelevä herkkupala, jossa marimba, sello ja tenorisaksofoni rakentavat yhdessä raukeasti huojahtelevia sointikenttiä. Horjahtelevaan maisemaan säveltäjä Samuli Mikkonen on luonut luonnonääniin pohjautuvan taustanauhan, ja Lahden työnkuvaan kuuluu alttohuilun lisäksi koko saksofoniperhe sopraanosta baritoniin. Muita soittajia ei ole, eikä kaivata.
Levyn laulukappaleet ovat eniten vastuussa hajanaisen vaikutelman synnystä: kolme aivan erilaista laulajaa, ja kolme aivan erityyppistä juttua. Vahvuudeksi homma kääntyy kun paljastuu, että kaikki ovat sittenkin omalla tavallaan vahvoja suorituksia. Jopa nuoruudenangstia pursuava Pekka Strengin klassikko Sisältäni portin löysin antautuu uudelle tulkinnalle. Pepe Willberg laulaa kappaleen täysin koruttomasti ja pelkistetysti. Hyvä uusversio.
Myös Maaritin laulama Nocturne III onnistuu. Arttu Takalon sävellyksessä musisoimassa on levyn runsasväkisin koostumus: jousikvartetti, basso, Takalon piano ja vibrafoni, Kuoppamäen rummut ja Lahden alttosaksofoni. Melodia on kansanlaulumainen, tai jopa virsimäinen. Jällen kerran joutuu ihailemaan Takalon kykyä tehdä melodista, konstailematonta, kaikessa pelkistetyssä yksinkertaisuudessaan toimivaa musiikkia.
Kokonaan oma lukunsa on Vesa-Matti Loirin Kolmelle rummulle. Vesku huutaa ja hoilaa, resitoi, lankeaa estottomasti loveen. Shamaanimeininkiä, jonka Loiri toteuttaa kuitenkin omaperäisesti, vailla yhteyksiä esimerkiksi saamelaiseen laulutapaan. Elokuvan puolella tällaiset vedot tapaavat kilpailla sivuosajusseista ja -oscareista. Ihme ukko tämä Loiri!
Levyn hempeän kauniiksi päätökseksi Lahti soittaa alttoa jousikvartetin säestämänä. Arttu Takalon sävellys on kuin pieni kansanlaulu, ja sanoja ei nytkään ole ollenkaan.
Kokonaisuus on siis aika sotku, mutta sittenkin: onneksi jätettiin siivoamatta!
