2002 Fiasko Records FRCD-11
Cover: Petra & Epe
1.1998 (Innanen)
2.1334 (Innanen)
3.Ensin oli apina (Innanen)
4.Turku boogie (Westergaard)
5.Delirium tremens (Innanen)
6.Lux (Pasborg)
7.Are we finished? (Innanen, Pasborg, Tranberg, Westergaard)
Mikko Innanen (ss, as, bs), Kasper Tranberg (cnt, voice), Jonas Westergaard (b), Stefan Pasborg (dr)
Studio: YLE M1, Helsinki, 2/2000
Tuotanto = Produced by: Innanen, Tranberg, Westergaard, Pasborg.
Yleisradiolle tuottanut = Produced for YLE /Radiomafia by: Veli-Pekka Heinonen
Äänittäjä = Engineer: Jukka Viiri Miksaus = Mixed by: Jukka Viiri
Masterointi = Mastered by: Rogi Renwall, DER, Tammisaari
Mikko Innanen on aikamme seuratuimpia suomalaisia saksofonisteja. Jo uransa näinkin varhaisessa vaiheessa Innanen on vakuuttanut paitsi taidoillaan, myös tinkimättömällä asenteellaan. Kaikki Innasen lukuisista projekteista ovat olleet taiteellisesti vankasti perusteltuja. Free jazz ja vapaa improvisointi ovat Innasen leipälajeja, mutta myös lähemmäksi mainstreamia tai jopa fuusiota sijoittuva musisointi on sujunut aina mielenkiintoa herättävällä tavalla.
Innasella on hallussa koko foniperhe. Tällä levyllä soivat sopraano, altto ja baritoni. Viehtymys baritonisaksofoniin soolosoittimena onkin leimannut jo pitkään Innasen taiteilijakuvaa, joten Paroni Paakkunainen ja Pepa Päivinen ovat saaneet voimallisen seuraajan.
Tanskassa opiskellut Innanen on säilyttänyt yhteytensä maan muusikkopiireihin. Näiden Delirium-muusikoiden lisäksi Innanen on soittanut mm. nykypolven johtaviin tanskalaisfonisteihin kuuluvan Jakob Dinesenin kanssa.
Delirium vakuuttaa myös konserteissa. Esimerkiksi vuoden 2002 Tampere Jazz Happeningin keikka Tullikamarin klubilla oli irtonaista ja samalla tiivistunnelmaista pienyhtyejazzia.
Delirium-yhtyeen musiikillinen ydin löytyy kahden puhaltajan, Innasen ja kornetisti Kaspar Tranbergin vuoropuhelusta, väittelystä, kilpalaulannasta ja herjanheitosta. Myös puhaltajien taustalta löytyy kiitettävästi energiaa ja draivia. Deliriumin konseptiin ei kuulu turha tarkkuus tai jäykistely, vaan meininki liikkuu mieluummin akselilla rankka, reipas tahi rento.
Silloin kun yhtye ottaa rauhallisemmin, jälki on karunkomeaa, tunnelmallista ja latautunutta. Levyn hitaammat kappaleet tuovat paikoitellen mieleen välimeren alueen surumieliset etniset torvimusiikit. Sentimentossa siis löytyy. Ne vauhdikkaammat kappaleet perustuvat usein lyhyisiin, yksinkertaisiin ja riffinomaisiin teemanpätkiin, ja saavat voimansa kompin hypnoottisesta toisteisuudesta ja puhaltajien vauhdikkaista kilpakehittelyistä.
