Loistokkaan kamaritrion ensiesiintyminen Popparissa

1004
lukukertaa
Kaikki sivun kuvat: Kalevi Plattonen.

Jazz Jkl monipuolisti vahvaa konserttisarjaansa FREVO!-yhtyeen ensikonsertilla. Trion musiikissa latinalaisamerikkalaiset musiikkikulttuurit kohtasivat jazzin hyvin intiimillä kamarimusiikillisella otteella.

Yhtyeen basisti Olli Rantala tunnetaan mm. Kari Ikosen triosta, mutta jazzin ohella mies on yhtä hyvin kotonaan etnoympyröissä (todisteena Tsuumi Sound System). Viulisti Antti Heerman ja bandoneónisti Henrik Sandås ovat monipuolisuusihmeitä, mutta FREVO!n yhteydessä on syytä korostaa kumpaisenkin pitkäaikaista perehtymistä latinalaismusiikkeihin, mikä on manifestoitunut etenkin argentiinalaiseen tango nuevoon keskittyvissä yhtyeissä.

Heerman ja Sandås ovat kummatkin jyväskyläläisperäisen Otra Vezin muusikoita, joten FREVO! on tavallaan sekä Otra Vezin typistys että laajennus. Typistys kun viiden sijasta on kolme muusikkoa, laajennus sillä tango nuevon ohella FREVO! katsoo laajemmalle, niin Argentiinan sisällä, kuin sitten jo rajan toiselle puolen Brasiliaan.

Ohjelma oli jänskästi, mutta samalla hyvin toimivasti rakennettu alueittain. Ensimmäisessä ryhmässä matkustivat latinalaista jazzia hyödyntäneet pohjoisamerikkalaiset säveltäjät Chick Corea (Armando’s rhumba) ja Lyle Mays (Chorinho). Sitten oli vuorossa argentiinalainen pääjoukko: Astor Piazzolla (Adios Nonino, Revirado), Julian Plaza (Nocturna), Dino Saluzzi (Minguito) ja Ariel Ramirez (Alfonsina y el Mar). Jälkijoukoissa taivalsivat brasilialaiset, Hermeto Pascoal (Fátima, Bebe) ja Egberto Gismonti (yhtyeen nimikappale Frevo).

Vaikka instrumentaalimusiikista oli kyse, iltaan mahtui kaksi suurta tarinaa, jotka olivat synnyttäneet vahvasti emotionaalista surumusiikkia. Astor Piazzolla sävelsi Adios Noninon pian isänsä kuoleman jälkeen suuren tunnekuohun vallassa. Henrik Sandås esitti teoksesta soolobandonéonille sovitetun version, ja nosti dramaattisella esityksellään teoksen yhdeksi illan kohokohdista. Ariel Ramirezin taivaallinen melodia Alfonsina y el Mar on taas alunperin runoilija Alfonsina Stornin itsemurhasta kertova laulu, teksti Felix Lunan. Lauluversion tunnetuin esittäjä on Mercedes Sosa, ja Anneli Saaristo on tehnyt hienon suomenkielisen version. Eivät tainneet kaikki selvitä kuivin silmin myöskään FREVO!n instrumentaaliversiosta.

Yhtyeen vahvuuksia summaamaan voisi nostaa vaikkapa Julian Plazan Nocturnan. Ketterä, kiperä ja leikkisäkin kappale toi keskiöön trion suurenmoisen rytminkäsittelyn hidastuksineen ja kiihdytyksineen. Samalla tavalla yhtye suhtautui äänenvoimakkuuteen, skaala ylsi kuiskauksesta huutoon kertomuksen tarpeiden mukaan. Kuiskaamalla Henrik Sandås sai yleisön puolelleen kummankin setin alussa, alkoi vain soittamaan pikkuruista vetolaatikkoaan puheensorinan keskellä. Eipä kauaa kestänyt kun salissa oli hipihiljaista.

Soinnillisesti viulu ja bandonéon ovat mainio yhdistelmä, ne puhuvat samaa kieltä. Mutta vielä parempi: trion kudoksessa soi kolme vahvaa melodista elementtiä. Myös solistisella improvisaatiopuolella Rantalan basso nostettiin ansaitusti ihan muiden rinnalle.

Yritys tiivistelmäksi: FREVO!n kamarimusiikillisessa latinalaisjazzissa olennaisia asioita ovat elävä poljento, rakkaus melodiaan, virtuoosien innoittuneet improvisaatiot, herkkä ja tunnevoimainen yhtyesointi. Kolme taituria ovat hyvin vahvoja erikseen, mutta etenkin yhdessä.

Jyväskylän konsertin perusteella triolle on helppo ennustaa lukemattomia keikkoja, niin monikäyttöinen se on. Yhtyeen voi kuvitella konserttisarjoihin ja festareille oli pääjuonena sitten jazz, klassinen tai etnomusiikki. Ja millaista palautetta yhtye saikaan! Ensikeikan yleisö oli myyty jo alkumetreillä, ja jatkossakin esitykset saivat toistuvasti palkakseen hihkuntaa ja tömistelyä.

FREVO!
Poppari, Jyväskylä, 14.2.2023
Jazz Jkl Live
Antti Heerman – viulu
Henrik Sandås – bandoneón
Olli Rantala – basso