Kulttuuritehdas Korjaamo sai kunnian olla sukupolvikokoontumisen näyttämönä. Pressa ja Wigut kohtasivat jälleen kerran, tavallaan.
Vesa Aaltonen on tehnyt hienoa työtä Pressan perinnön eteen. Se on tullut vähän sivutuotteena, sillä Aaltosen Prog Bandin idea on tuoda esille rumpalin soittajantaivalta pitemmältä matkalla, progevinkkeliä kuitenkin painottaen. Mukana on siis Pressan ohella mm. Pekka Pohjolan ja Made in Sweden -yhtyeen materiaalia.
Tätä erikoiskonserttia varten Prog Band oli ottanut ainutlaatuisella tavalla haltuun muutamia Pressa-klassikoita. Ainutlaatuisella sikäli, että matsku oli harjoitettu huippukuntoon aivan spesiaalin kokoonpanon voimin, mukana olivat näet säveltäjä ja entinen kitaravirtuoosi, nyt bassoon tarttunut Jukka Tolonen sekä Wigwamista lainattu laulaja Jukka Gustavson.
Milky Way Moses, Bargain ja Lounge soivat voimallisina tulkintoina, ja jos jotakuta etukäteen askarrutti Jukka Tolosen soittokunto, niin epäilykset karisivat hyvin nopeasti. Tolonen soitti bassoakin plektralla ja pisti Aaltosen kanssa melkoiset groovekekkerit pystyyn. Biisit kulkivat hienosti, ja siinä oli hyvä yhtyeen nuorison mekastaa päällä.
Ilmari Rönkä multipuhalsi arvollisesti Pekka Pöyryn ja Juhani Aaltosen isoissa saappaissa, ja kitaristi Jere Haakana oli tällä kertaa se yhtyeen näyttävin virtuoosi, saatiin kokea aivan huikean hieno keikka kitaristilta. Haakana vilautti vähän sitä Tolosen 60-70-lukulaista wahwah-taikaakin, mutta ennen kaikkea toi keitokseen nykypäivän monipuolista kitarasoundia erehtymättömällä tyylitajulla.
Timo Pratskin oli koskettimineen kokonaissoundin tärkeä lenkki, ja Jukka Gustavson oli sitten se viimeinen niitti. Pressan koukeroiset melodiat ovat laulajalle hankalia, mutta Gustavson pisti kaiken peliin, ja oli nostamassa näitä tulkintoja ikimuistoisiksi.
Pressan Zappa-vaikutteet tulivat vedoissa komeasti esille. Zappan merkityksen koko sukupolvelleen Aaltonen tunnusti spiikissäänkin, ja yhtye myös lopetti settinsä Zappan Peaches en regalia -klassikkoon.
Pressa-biisien ulkopuolella setin osaava perusbasisti oli totutusti Jari Heino, ja Gustavsonin ohella lauluvoimaa toi sielukas Ella Tepponen, Made in Sweden -balladeihin erikoistuen.
Jos pitää Aaltonen Suomen upeaa progeperintöä ansaitsemallaan tasolla, kunniaa ansaitsevat myös herrat Mikko Rintanen ja Jan Noponen siitä, että Wigwamin tarina on elänyt keikkalavoilla. Erilaisissa Revisited/Experience-kokoonpanoissa on ollut vaihtelevasti mukana alkuperäisiä / alkupään wiguja, Jim Pembroke, Rekku Rechardt ja Jukka Gustavson, kuka milloinkin.
Jotakin suurta on nyt lopullisesti poissa Jim Pembroken kuoleman myötä. Itselleni se menetyksen lopullisuus kolahti kunnolla vasta paikan päällä: moneen kappaleeseen Jimin lauluääni ja sielukkaan pehmeä tulkinta on sittenkin se ainoa oikea.
Rintanen lauloi nyt suurimman osan kappaleista, makuuni vähän ronskinpuoleisesti, eikä Gustavsonkaan enää ollut ihan parhaassa terässään rankan Pressa-rupeaman jälkeen. Saattoipa olla niinkin, että Pressan ”uusi” materiaali innosti laulajaa enemmän kuin läpituttu wigu-matsku, ainakin se haastoi enemmän, ja sellainenhan kuuluukin sitten jo tulkinnan latauksessa.
Konsertin runkona oli Wigwamin ”deep pop” -aikakausi muutamalla Jim Pembroken soololevyjen klassikolla höystettynä, ja vanhempaa Wigwamia edusti Gustavsonin räjähtävä urkubravuuri Losing hold.
Itselleni uusia Revisited-miehiä olivat kitaristi Pekka Oinonen ja basisti Janne Brunberg. He hoitivat tonttinsa tyylikkäästi, vaikka toki Rechardtin persoonallista soittotyyliä on näissä biiseissä vaikea korvata millään. Lopulta Wigwam-setin kokonaisuudessa ei ollut mitään isompaa moittimista, mutta tällä kertaa ei koettu ihan sellaista taikaa kuin niin usein aiemmin.
Kauniiksi lopuksi kahden yhtyeen muusikot kokoontuivat vetämään yhden sukupolvibiiseistä, Joe Cocker -version The Beatles -biisistä With a little help from my friends.
Valtavan iso ja sydämellinen kiitos kuuluu kaikille niille Wigwam- ja Tasavallan Presidentti -veteraaneille, jotka vielä kynnelle kykenivät. Ja kiitokset myös niille nuoremmille muusikoille, jotka omalla panoksellaan tekivät tämän ainutlaatuisen konsertin mahdolliseksi. Te kaikki olette musadiggareille hirvittävän tärkeitä ihmisiä. Ja rakkaita.
Kulttuuritehdas Korjaamo, Vaunusali 4.2.2023
Vesa Aaltonen Prog Band:
Vesa Aaltonen – rummut
Jere Haakana – kitara
Ilmari Rönkä – puhaltimet
Timo Pratskin – koskettimet
Jari Heino / Jukka Tolonen – basso
Jukka Gustavson / Ella Tepponen – laulu
Wigwam Revisited:
Mikko Rintanen – laulu, koskettimet
Jukka Gustavson – laulu, urut
Pekka Oinonen – kitara
Janne Brunberg – basso
Jan Noponen – rummut
