Brasilian lämpö ja letkeys välittyivät Jazz Jkl:n kauden avauksessa

198
lukukertaa
Kaikki sivun kuvat: Kalevi Plattonen.

Jyväskyläläisellä Jazz Jkl-yhdistyksellä taitaa olla tulossa kaikkien aikojen vuosi. Ohjelmasta on nyt julkistettu neljännes täällä, ja hurjaksi on tarjonta kasvamassa. Ja kauden avajaiskonsertin perusteella jazz näyttää myös kiinnostavan, sillä Popparissa oli juuri sopivan täyttä optimaalitunnelman kannalta.

Poppari on yhdistyksen kotipesä, mutta virkistävästi piipahdetaan myös muualla, kevään aikana ainakin taidemuseolla, Vakiopaineessa ja Siltasalissa. Lisäksi yhdistys jatkaa konserttitarjontaa maakunnan alueella, Petäjävedellä, Keuruulla ja Viitasaarella. Toivotaan yhdistykselle jaksamista tässä, ja myös rahoituksen järjestymistä jatkossakin. Maaseudun kulttuurielämän elävöittäjänä näillä konserteilla on iso merkitys.

Kauden aloittanut Jazz Jkl Collective -yhtyeen konsertti oli heti tällainen minikiertue, sillä Jyväskylän keikan jälkeen porukka oli menossa vielä Keuruulle ja Viitasaarelle viikonlopun aikana. Brasiliateemainen konsertti oli myös sisällöllisesti hyvä valinta, sillä sitä voisi hyvinkin pitää yhdenlaisena sisäänheittotuotteena jazzin maailmaan.

Latinalaisamerikkalainen musiikki ja jazz ovat olleet jo pitkään läheisiä kumppaneita. Dizzy Gillespie, Stan Getz ja lukemattomat muut jazzmuusikot ovat tehneet merkittävän osan elämäntyöstään latinalaisamerikkalaisen musiikkikulttuurin inspiroimina. Jyväskylän keikalla taas osoitettiin, ettei jazzin ja lattarimusiikin fuusio ole sementoitunut yhdeksi tietyksi tyyliksi, vaan yhdistelmät elävät ja kuplivat jatkuvasti, hakevat uusia muotoja kummankin genren uusien kehityskulkujen pohjalta.

Konsertin ”kuraattoreita” olivat etenkin solistivieraat, laulaja Heidi Ilves ja saksofonisti Markku Rinta-Pollari, joilla kummallakin on läheinen suhde lattareihin. Rinta-Pollari tunnetaan jo pitkältä ajalta maailmanmusiikin eksperttinä ja pioneerina esimerkiksi Salsamania-yhtyeen kautta. Ilves puolestaan toi mukanaan lempilaulujaan, ja takasi aidon Brasilia-klangin välittymisen pitäytymällä lähes pelkästään portugalinkieliseen materiaaliin.

Samalla kuraattorit tulivat taanneeksi sen ettei menty tunnetuimpien ja kuluneimpien brassiklassikoiden kautta. Toki Antonio Carlos Jobim sai sijansa, Desafinadolla aloitettiin ja insensatez sekä Corcovado kuultiin, mutta muuten ohjelma oli rakennettu monipuoliseksi ja nykybrassipopulaariin asti ulottuvaksi (esimerkkinä vaikkapa Maria Ritan vuonna 2006 Grammy Latinolla palkittu laulu Caminho das Águas).

Ilves asettui lavalla luontevasti äijäporukan liideriksi. Jo spiikeistä selkisi, että laulaja kiinnittää erityisen paljon huomiota tekstisisältöihin, ja näin myös tulkinnat maistuivat läpiluennan sijasta oikealta tarinankerronnalta. Ääniaines sopi ehkä parhaiten niihin herkimpiin tunnelmiin (juuri niihin Jobimin bossa noviin), joihin Ilves sai ladattua haurasta elämänmakua, mutta hyvin laulaja selvisi myös vikkelistä ja koukeroisenkiperistä menomelodioista. Ilveksellä oli myös soittajien keskellä tilaa instrumentaalisille scat-sooloille.

Ja oikein mainiota oli sekin, että Ilveksellä oli solistiparinaan juuri Rinta-Pollari. Ensinnäkin tulee aina lämmin ailahdus, kun näkee Rinta-Pollarin ja basisti Pekka Törmäsen lavalla vierekkäin. Siinä tiivistyy niin iso ja merkittävä pala Jyväskylän musiikkihistoriaa, ettei moni arvaakaan, Toisekseen Rinta-Pollari on näin veteraani-iässäkin vetreä ja läpeensä tyylikäs soittaja, joka pystyy kannattelemaan esityksiä lempeällä karismallaan.

Entäpä Collective? Täytyy taas todeta sama kuin aina: tähän porukkaan voi luottaa, mistä tahansa selvitään. En tiedä pitää yhtye kausipalavereja tulevia suunnitellen vai päättääkö asioista diktaattori, mutta joka tapauksessa henki tuntuu olevan semmoinen, ettei lähdetä hirveästi rajoittamaan mitä tehdään ja kenen kanssa. Oli jazzin genre tai tavoiteltu aikakausi mikä hyvänsä, Collective pystyy aina tarjoamaan täysipainoisen ja eloon syttyvän musiikkikokemuksen. Ja lisää on luvassa: kevätkaudella Collective soittaa vielä keikan saksofoni Markus Lajusen kanssa sekä tekee kolmen konsertin minikiertueen yhdessä laulaja Aija Puurtisen kanssa.

Pekka Törmänen soitti nyt poikkeuksellisesti sähköbassoa, ja takoi rumpali Kasper Halttusen kanssa illan hurmaavat, eläväiset groovet. Kitaristi Tuomas Paukkua tuntui brasilaismusiikki innostavan aivan erityisesti, niin vereviä olivat soolot vauhtikappaleissa. Rauhallisemmissa biiseissä taas Paukun soittajanlaatu, ote ja soundimieltymykset sopivat rentoon tunnelmaan täydellisesti. Marian Petrescua ei tarvitse jyväskyläisyleisölle erikseen mainita: kaikki tietävät mitä saadaan, kun pianisti pääsee irti. Tällä kertaa tilaa oli kahdesta vierassolistista johtuen hieman vähemmän kuin normaalisti, ja ehkä tästä johtuen Petrescu tuntui välillä sooloon astyi päästyään käyvän ihan omilla kierroksillaan. Corcovadossa piano liverteli kuin satakieli, tai ehkä parempi kuva löytyy kolibrin lennosta: meno oli kevyttä, äärinopeaa ja kauttaltaan säkenöivää.

Jazz Jkl Collective: Brazil!
Popparissa 19.1.2023
Heidi Ilves – laulu
Markku Rinta-Pollari – saksofoni
Tuomas Paukku – kitara
Marian Petrescu – piano
Pekka Törmänen . basso
Kasper Halttunen – rummut