Jyväskyläläinen Ilmavoimien Big Band on UMOn ohella maan toinen täysammattimainen big band. Ilmavoimien soittokunnan siivellä kasvanut ja siitä hiljalleen eriytynyt jazz-toiminta on noussut viime vuosina melkoisen komeaan menoon. Jyväskylässä big band järjestää säännöllistä konserttitoimintaa hyvin laaja-alaisella ohjelmistopolitiikalla Glenn Milleristä Frank Zappaan. Ihan näinä aikoina orkesteri on julkaisemassa levyllisen Anssi Tikanmäen musiikkia, solistinaan saksofonisti Pepa Päivinen.
Musiikillinen laaja-alaisuus ja hyvät vierailijavalinnat, siinä resepti, jolla Ilmavoimien Big Band tulee jatkamaan nousuaan maakunnallisesta ilmiöstä kansallisesti merkittäväksi orkesteriksi ja halutuksi yhteistyökumppaniksi.
Hyvään yleisömenestykseen yltäneen Zappa-konsertin solistivieras oli kitaristi Marzi Nyman, joka ei suinkaan ollut ensimmäistä kertaa Zappaa kyydissä. UMOn kanssa Nyman on soittanut Zappa-konsertteja vuosituhannenvaihteen molemmin puolin, ja yhteinen neljän biisin levytyskin ilmestyi vuonna 2003. Vuonna 2005 Nyman toteutti Zappa-projektin myös Estonian Dream Big Bandin kanssa.
Käsittääkseni aina on menty Ed Palermon sovituksin, ja biisirunkokin on ollut pitkälti sama. Näin myös Jyväskylässä kuultiin sellaisia ei ihan jokapäiväisiä Zappa-kappaleita kuin Heavy duty Judy, Toads of the short forest tai Aybe sea. Huomattavasti useammalla kelloja soittavat ainakin King Kong ja Peaches en Regalia, ehkäpä myös Blessed relief ja Lumpy gravy.
Twenty small cigars johdatteli liki hellästi illan teemaan, puhaltajistossa pasuunoiden hyväily oli leppoisinta mahdollista Zappaa. Chunga’s revenge vaati jo huomattavasti rajumpaa tatsia, ja viimeistään tässä vaiheessa basisti Vesa Piston ja rumpali Jussi Vikmanin komppityöskentely alkoi irrota ihan omaksi tehopatterikseen. Nyman pääsi jo valloilleen venyttelemän ja ulvottamaan kitaraansa, ja puhallinsektiot puhkuivat yhdessä voimiensa tunnossa. Blessed reliefin ihana alkumelodia väistyi nopeasti, ja biisistä tulikin astinlauta Nymanin scatin ja kitaran hurjille unisonovyöryttelyille.
Vikmanin räjähtävä rumpusoolo ja räjähtävät suosionosoitukset, siinä toisen setin aloitus Sinister footwaren nimissä, biisin jatko oli rauhallisempaa Nymanin kitaramaalailun ja looppailun merkeissä. Kosketinsoittaja Sauli Hämäläinen pääsi omiin tähtihetkiinsä biisikaksikossa Heavy duty Judy ja Toads of the short forest, joissa oli hyvinkin meneviä pianotrion jamiosuuksia kitarakoristein. Aikaa ja kulutusta kestävä Peaches en Regalia vuoden 1969 Hot rats -klassikolta oli säästetty konsertin loppupuolelle, ja tämän orkesterin voimannäytön ainut huono puoli oli sen lyhyt kesto. Oli joukossa yksi laulubiisikin, Nymanin ihan yksinään esittämä ronskinpuoleinen Why does it hurt when I pee?
Big bandin monista pätevistä puhallinsolisteista huomattavimpaan rooliin nousi aina yhtä sävähdyttävä Aki Vänskä, joka kamppaili konsertin päätteeksi altollaan aivan tasaväkisesti Nymanin kitaran kanssa. Täältä pesee, ja täältä, totesivat kaverukset vuorotellen, ja tästähän yleisö tykkäsi. Encorena nautiskeltiinkin sitten lyhyt ja ytimekäs liki-balkana-irrottelu Lumpy gravy.
Frank Zappa on sen verran monipuolinen säveltäjä, kitaristi ja musiikkivaikuttaja, että yhden illan big band -konserttissa raapaistiin vain pintaa, ja nyt jopa paljolti Zappan populaareimpia teoksia vältellen. Totuus löytyy Zappan levyiltä, ja niitäkin on syytä varautua kuuntelemaan kymmenittäin, ennen kuin voi vetää sen kummemmin johtopäätöksiä.
Vaan nautittavaksi tämänkin konsertin kehtaa julistaa. IBB oli paneutunut tehtäväänsä viimeisen päälle ja Marzi Nyman oli orkesterista sekä Zappasta ja vähän kaikesta muustakin innoissaan. Ja sehän on tärkeätä myös yleisölle osoittaa: että on oikeasti innoissaan tekemästään, että oikeasti rakastaa esittämäänsä musiikkia.
Ilmavoimien Big Band – Tribute to Frank Zappa
22.3.2019 Paviljonki, Ravintola Faneri, Jyväskylä
Solistina: Marzi Nyman, kitara
Kapellimestarina: Juha Ketola
