Summer Jazz Club Jyväskylässä antaa keikoilleen tuoreus- ja laatutakuun. Takuuvarmasti iso osa klubisarjassa esiintyvistä nuorista muusikoista tulee olemaan merkittävässä roolissa suomalaisen jazzin kehityksessä ihan pian, ja vielä esimerkiksi kymmenen ja kahdenkymmenen vuoden päästä, ja siitäkin eteenpäin. Tervemenoa siis klubille katsomaan suoraan tulevaisuuteen!
Kesä 2018 alkoi komeasti jyväskyläläisperäisen Odd Brewn ja helsinkiläisen Peelan voimin. Illassa vannottiin väljästi fuusion nimeen, mutta niin persoonallisesti, että genren kolutuimmat tienoot jäivät tyystin rauhaan.
Pianisti Santeri Kaipiaisen liidaama Odd Brew sai kunnian aloittaa. Ryhmältä tuli ep-levy viime vuoden puolella, ja sieltä oli peräisin myös illan kuumin hitti, metallijyrää ja jazzia estottomasti sekoitellut Nocturnus. Muutoin yhtye kuuluu soittavan keikoillaan aina eri suhteissa omaa (Kaipiaisen sävellyksiä) ja lainattua (tällä kertaa niinkin sekalainen satsia kuin Jyväskylässä Harjun iltasoittona tunnettu Aulis Raitalan Laulu synnyinseudulle, The Beatlesin Norwegian wood ja JVG:n ynnä Pete Parkkosen Etenee).
Kaipiaisen luoma sekoitus on hurja ja hurmaava, ja monivärisyyttä korostaa yhtyeen eturivin tietty eriparisuus: Aki Sairan puhtaankauniit saksofonisoundit ja Jere Mäntykankaan estottomasti mouruava rock-kitara puhuivat aivan eri kieltä, ja juuri siksi ne oli hyvä saattaa yhteen. Hanna Turusen kontra ja sähköinen basso sekä Vili Kallosen rummut viimeistelevät Odd Brewn hallitun, mutta samalla rennosti poukkoilevan yhtyesatsin.
Odd Brew oli ennestään tuttu, mutta Peela pääsi yllättämään täysin. Juuri tämä on yksi keikoilla käynnin parhaita puolia: yhtäkkiä sitä voi altistua jollekin ihan uppo-oudolle, uusille muusikoille, joista ei ole ikinä kuullutkaan ja ihastua ikihyviksi.
Peelan notkea 2000-lukulainen fuusio syttyi eloon kompin kautta. Rumpali Johan Dahlbon työssä oli potkua ja varianssia, ja basisti Antti Ahoniemi oli varsinainen löytö, näin tiukasti groovaavia sähköbasisteja ei Suomessa ole kuin kourallinen, jos sitäkään. Saksofonisti Sami Leponiemi oli vahva, rotevasoundinen ja määrätietoinen. Johannes Granroth ja Maja Mannila lauloivat molemmat, Mannila enemmän varsinaista leadia, ja hoiti homman makean sielukkaasti. Lisäksi Mannila soitti koskettimia, ja jos syntikkasoolo voi olla hersyvän hurmaava, nyt kuultiin sellainen. Granroth vastasi Mäntykankaan haasteeseen, ja osoittautui virtuoositason kitaristiksi hänkin. Setin lopulla Granrothin ja Leponiemen kilpasooloilun ekstaattinen yhteinen huipennus oli se hetki, jolloin sali viimeistään antautui ehdotta Peelan meiningille.
Peelassa on hieno yhtyekemia, sillä siinä on vain vahvoja persoonallisuuksia, jotka eivät kuitenkaan varjosta toisiaan. Yhdessä nämä talentit ovat vielä enemmän.
Summer Jazz Club Jyväskylän Popparissa 29.5.2018
Odd Brew:
Santeri Kaipiainen – kosketinsoittimet
Vili Kallonen – rummut
Jere Mäntykangas – kitara
Aki Saira – saksofoni
Hanna Turunen – basso
Peela:
Johannes Granroth – kitara, laulu
Johan Dahlbo – rummut
Maja Mannila – kosketinsoittimet, laulu
Sami Leponiemi – saksofoni
Antti Ahoniemi – basso
