On tainnut jo jonkin kerran tullut mainittua miten suuri vaikutus esityspaikalla on siihen miten musiikki välittyy, mutta mainitaan taas. Ihminen kuulee musiikkia myös silmillään, voisi sanoa.
Siten intiimikontakti on aina oma juttunsa, ja hyvissä olosuhteissa se poikkeuksetta voittaa ison salin, vaikka hehtaarihallissa olisi kuinka hyvä akustiikka.
Äänekoskelaisena olen onnekas, kun nykyään lähimaastossa on kaksi mainiota intiimipaikkaa, jossa saa silloin tällöin kuullakseen loistavaa musiikkia. Viitasaaren Miekkaniemi ja Äänekosken Wille ovat molemmat vanhoja hirsitaloja ja molemmat myös entisiä kaupparakennuksia. Niiden kotoisissa saleissa on hyvä tunnelma jo itsessään, ja homma vain paranee kun tupa on täynnä musiikinnälkäisiä kuulijoita ja hienoja muusikoitakin vielä.
Tuorein huippukokemus oli Verneri Pohjolan ja Mika Kallion duokonsertti Willessä.
Perttu Saksan elokuvan ääniraitanakin toimiva Animal image -levy on julkaistu vastikään, ja tuon ”ihmisen ja eläimen yhteyttä” peilaavan teema-albumin jäljet kuuluivat myös konsertissa, vaikka duon musiikki onkin aina hetkessä improvisoitua.
Willessä etenkin Pohjolan trumpetti soi usein animaalisesti. Sopivasti efektoituna puhallin mourusi karhun puheena, toisaalla pohjoisten lintujen lauluna.
Eloelektroniikalla efektointi oli illan aikana kuitenkin maltillista, liki huomaamatonta, niin luontevasti se asettui kahden soittajan luomuna luomaan tunnelmaan.
Pohjola käytti noin tunnin mittaisella tauottomalla musiikkimatkalla soitossaan monenlaisia konsteja, pitkiä staattisia luonnonääniä, efektinomaista törinää, tiheitä riffejä, kauniita melodioita, mitä vain mitä mieleen sattui tulemaan.
Konsertti oli samalla hieno oppitunti siitä miten monenlaista äänimaailmaa yhdestä ainoasta soittimesta voidaan saada irti.
Kallion ainutlaatuinen tatsi sopi tähän sapluunaan täydellisesti. Rumpalin soitossa on tilaa ja aikaa, keveyttä ja ilmavuutta, rummut puhuvat, ja vielä useammin kuiskailevat.
Mittavaa gong-arsenaalia joku yleisön joukosta vähän arasteli ennen keikkaa, jotta ”voiko sitä nyt ihan lähellä istua”, mutta nyt ei isoa gongia kumauteltu, vaan etsittiin sen kaarista pehmoisilla malleteilla eri tasoilla herkästi soivia pintoja.
Pitkäaikainen yhteistyö tuottaa vapaassa improvisaatiossa uskomattomia tuloksia. Tässä tapauksessa tarkasti toisiaan seuranneet muusikot onnistuivat yhdessä luomaan kaikessa vaihtelevuudessaan taiteellisesti hyvin ehyen ja vaikuttavan kokonaisuuden. Tila ja ääni löysivät toisensa.
Verneri Pohjola & Mika Kallio
Animal Image -levynjulkaisukiertue
Wille – Olohuone ja Keittiö 7.3.2018
Kiertue on järjestyksessä 30. Suomen Jazzliiton ja tuottaja Charles Gilin Vapaat äänet -konseptin yhteistuotanto. Paikallinen järjestäjä: Äänekosken kulttuuritoimi.
