Jazzlaulajaksi Aili Ikonen on saanut viime aikoina hämmästyttävän paljon huomiota mediassa, ihan valtakunnantelevisiota myöten. Päällimmäinen syy julkisuudelle on vasta ilmestynyt Piirrä minut -levy. Vaikea uskoa, että jazz sinänsä olisi murtautumassa omasta marginaalistaan valtavirtaan, joten olisikohan osaselityksenä median krooninen tarve uusille kasvoille?
Joka tapauksessa Ikonen hakee ja ansaitsee julkisuutta vain ammatillisin ja taiteellisin perustein. Hän on ollut jo pitkään yksi taitavimmista improvisoijista laulajiemme joukossa, uuden levyn myötä on esille kuoriutumassa myös persoonallinen lauluntekijä.
Lauluntekijyys on kokonaisvaltainen paketti, jossa sana ja sävel ovat liitossa, ja omakohtaisuus keskeinen lähtökohta. Persoonallisuus on pantava täysillä likoon. Ikosella on jo elämänkokemusta ja erilaisia perspektiivejä matkan varrelta, joten myös nuoruuden kokemukset siilautuvat lauluksi hyväntahtoisen suodattimen läpi.
Persoonallisuus on laulujen sanallisten sisältöjen lisäksi vahvana myös musiikintekemisessä. Ikosella laulelmallisuus yhdistyy mainittuun vahvaan jazzimprovisaatioon, korkealle mentäessä on jossain tuolla perusleirin ja huipun välillä hapuojalaisen klangin alue, matalan rekisterin toteava perussävy luo teksteihin uskottavuutta, korkeimman rekisterin viiltävä tarkkuus akrobaattisia tehoja.
Eikä Ikosen tarvitse painia yksin uusien laulujensa kanssa. Pitkäikänen yhtye on kasvanut hienoksi yksiköksi, ja tukee solistiaan ehdoitta. Sovitusvastuun pitkälti kantava basisti Mikko Pellinen jättäytyy taustalle, pitämään svengiä yllä ja kokonaisuutta kasassa. Sooloja sovittaja ei ole kahminut, ja jakaa niitä muutenkin säästeliäästi. Soitinsolistit ovat saksofonisti William Suvanne, trumpetisti Janne Toivonen ja pianisti Tuomas J. Turunen, ja konsertin loppumetreillä myös rumpali Mikko Arlin saa esitellä itsensä perusteellisemmin.
Kvintetti soi Jyväskylässä hienosti. Popparin miksaaja Matti Korhonen tietää miltä jazzyhtyeen pitää kuulostaa, ja onnistuu toteuttamaan näkemyksensä upeasti. On kuin levyä kuuntelisi, paitsi että nyt saa myös likikontaktin esiintyjiin.
Turusen svengisoitto ja lennokkaat soolot nostattavat tunnelmaa ja Suvanne on Jyväskylän illassa aivan erehtymätön: sopraanoa ja tenoria soittava fonisti osaa kiihdyttää ja rauhoittaa, soundi on rajummissa kohdissa sopivan rosoinen, balladitempoissa silkkaa hunajaa. Kun Ikonen on ajoittain suorituspuhtaudessaan jo kliinisen makuinen, Suvanteen pehmoisuus ja muhevuus sopii hienosti siihen viereen. Illan hupailu on toinen encore, jonka Ikonen ja Suvanne hoitavat kaksistaan, Suvanne komppaa laulua, ja välillä menee puolin ja toisin viheltelyksi.
Kaksi encorea tosiaan irtoaa ja helposti. Keskisuomalaislähtöisen Ikosen kotikenttäedulla saattaa olla jotakin tekemistä tässä, mutta tärkeämpää on se mitä lavalla tapahtuu. Estradilla on taiteilija, joka osaa ja uskaltaa ottaa suoran kontaktin yleisöönsä, pistää itsensä lkoon laulajana ja lauluntekijänä.
Jazz Jkl Live, loppuunmyyty konsertti Jyväskylän Popparissa 20.10.2017
