Jyväskylä Big Band on jatkuva ilon lähde. Maaliskuussa on jälleen tuloillaan kevään kohokohtiin kuuluva kantesitysten konsertti, uutta ja jännittävää big band -musiikkia siis tarjolla, eikä sitä tilaisuutta kannata missata.
Uutta musiikkia odotellessa saatiin kuitenkin jo nautiskella jotakin vanhaa, vaan ei kulunutta. Vuonna 2007 leukemiaan menehtynyt saksofonisti Michael Brecker sai kunnianosoituksensa konsertissa, joka oli JBB:lle tuiki harvinainen, se kun ei ole tavannut yksittäisille muusikoille kokonaisia konsertteja omistaa.
15 Grammyn teräsnäppinen ja tiukka-ansatsinen Brecker soitti mitä ja miten tahtoi, joten ei ihme että häntä halusivat käyttää lukuisat jazzin, rockin ja popin suuruudet. Raapaistaanpa pintaa pienellä listalla: Frankit Zappa ja Sinatra, Joni Mitchell, John Lennon, Paul Simon, Bruce Springsteen, Steely Dan, Aerosmith, Dire Straits. No jopas. Jazzin puolella lista onkin sitten jo liki loputon, mutta jos nyt mainitaan muutama sieltä tunnetuimmasta päästä: Charlie Mingus, Chet Baker, Chick Corea, Horace Silver, Herbie Hancock, Jaco Pastorius, Billy Cobham, Pat Metheny, Mike Stern, Dave Holland, McCoy Tyner, Dave Brubeck. Dreams, Brecker Brothers ja Steps Ahead olivat tärkeimmät ”omat” pienyhtyeet uran varrelta, tuotteliaimpana ja tunnetuimpana tuo yhdessä trumpetisti-Randyn kanssa kuljetettu veljesbändi.
Michael Brecker -tribuutin keskeiseen rooliin olisi voinut ajatella myös Joonatan Rautiota, mutta juuri Manuel Dunkelille pesti oli luontevin mahdollinen. Brecker on ollut teinivuosista alkaen Dunkelin iso esikuva, ja mikä merkittävintä, juuri nuori Dunkel oli kirittämässä Breckeriä vuonna 1995 kun tähtifonisti konsertoi Helsingissä UMOn vieraana. Tuota konserttia ja Brecker-Dunkel-battlea on mahdollista kuulla amerikkalaisen Random Act Recordsin julkaisemalta levyltä ”Live in Helsinki 1995”. Dunkel oli Breckerin roolissa myös UMOn levynjulkaisukonsertissa Savoy-teatterissa syyskuussa 2015.
Siis vähintäänkin mies paikallaan Jyväskylässäkin, etenkin kun Dunkel sattuu myös olemaan elämänsä soittovireessä. Valtaisa rutiini kuuluu nyt pelkästään positiivisesti instrumentin täydellisenä hallintana ja improvisaatioiden vakuuttavina suurina linjoina. Dunkel ei lavalla suuremmin elämöi eikä hetku, mutta soittimensa kanssa hän on yhtä. Vuolaat improlaavat vyöryvät torvesta kuin itsestään, ja balladisoittajana Dunkel puristaa mestarillisesti tenoristaan haikeimmat kuviteltavissa olevat soundit. Itsestään mies ei tunnetusti tee numeroa, mutta mukava oli havaita miten JBBn soittajat saivat aina pieniä kannustavia eleitä, myhäilyä ja nyökytyksiä osakseen.
Kannustettavia riitti, sillä solistivuoroja jaettiin orkesterilaisten kesken mukavan tasaisesti. Esille nostettakoon tällä kertaa vaikkapa Lassi Frimanin terävä kitarasoolo, Ville Lähteenmäen murea baritoniveto tai kolmijäsenisen perkussioryhmän kilpakolkuttelu. Hupaisa oli Slang-biisin koko saksofonisektion vuorosooloilu, jossa muutamaan kertaan oikein jonottamalla jonotettin paikkaa mikrofonille. Dunkel seurasi kierroksia vieressä virnuillen ja huipensi tietysti tämänkin fonikahakan.
JBBn kokeneiden soittajien ja nuorten opiskelijoiden sekoitus toimii edelleen mahtavasti. Uskoisin että nimenomaan orkesterin kunnianhimoinen ohjelmapolitiikka motivoi kaikkia soittajia, ja monenikäisten muusikoiden yhteistyö antaa sekin paljon kaikille osapuolille. Orkesteria vuodesta 1995 johtanut Ilkka Mäkitalo tekee hienoa kasvatustyötä, mutta ennen kaikkea tarjoilee orkesterinsa kanssa upeita elämyksiä keskisuomalaisten musiikinystävien nautittaviksi.
Biisilista Siltasalissa:
1.Nica’s dream
2.Andrea’s song
3.Equinox
4.Slang
5.Song for Barry
6.Invitation
7.Never alone
8.Some skunk funk
–
Encore: The meaning of blues
Tribute to Michael Brecker
Jyväskylä Big Band solistinaan Manuel Dunkel
Siltasali 12.2.2017
