Superyhtyeiden minifestari Jyväskylässä

1165
lukukertaa
mikkohas
Mikko Hassinen / Elektro GT. Kuva: Maarit Kytöharju / Tampere Jazz Happening 2014.

 

Tämmöistä täällä Jyväskylässä: välillä pitkiä toveja kovin hiljaista, ja sitten Popparissa peräkkäisinä päivinä kaksi aivan hirmuista bändiä. Mikko Hassisen johtama Elektro GT vieraili torstaina 19.2. Jazzliiton kiertueen merkeissä, Varre Vartiaisen ja Marzi Nymanin kitaroiden käskemä Husband heti perään perjantaina.

Minifestarista voi siis hyvinkin puhua, ja näin jälkimakustelussa keskiöön kohosi sähkökitara.

Eipä ollut mikään suuri yllätys tämä, Elektro GT:n Timo Kämäräinen pystyy näet yksinäänkin tarjoamaan kovan vastuksen Husbandin tehokaksikolle. Siinä missä Vartiaisen ja Nymanin virtuoosikuviot sujuivat miljoonan yhteisen keikkamailin rutiinilla, Kämäräinen jaksaa edelleen olla aidosti yllätyksellinen. Kolme huikeaa persoonallisuutta, mutta noin maailmanlaajuisessa tyyliperspektiivissä Kämäräinen on juuri nyt se erottuvin.

Silti, jos minulla olisi eväitä managerointiin, pakkaisin sekä Husbandin että Kämäräisen lähes millä tahansa kokoonpanollaan keikkabussiin, ja lähtisin valloittamaan maailmaa. Voi kun se olisi unelmissani niin helppoa tällaisilla ”tuotteilla”: ei tarvitsisi kuin saada bändi lauteille sopivissa paikoissa, tai oikeastaan missä tahansa missä sattuu olemaan ihmisiä paikalla, ja näiden muusikoiden taiturimainen sähinä hoitaisi loput.

Vaan olihan siellä lauteilla muitakin soittajia kuin kitaristeja. Hassisen Elektro GT on nimenomaan hieno kokonaisuus. Yhtye työstää johtajansa napakoita sävellyksiä, Heikki Laineen basson ja Hassisen rumpujen yhteispelin myötä sen groovet kasvoivat supertiheiksi. Aki Rissasen kiipparit ovat tärkeä sävyttäjä, ja myös kaikki muut muusikot hyödyntävät elektroniikkaa ehtimiseen. Hetkittäin tuntui namiskanvääntelyä olevan jo liikaa, yhtyeen suora soittaminen riittäisi sekin vallan mainiosti.

GT:n eturivissä Kämäräinen ja Jorma Kalevi Louhivuori pitivät huolen siitä, että jokainen soolo oli pieni ihmetys. Louhivuorella saattaa olla jo nuoruuden kovin näyttämisenhalu ohitse, nyt päästään nauttimaan täydellisestä tekniikasta ja hallitusta muotokielestä, sekä elektroniikan myötä myös hyvin suunnitelmallisesta soundien vaihtelusta.

Kämäräisestä tässä yhteydessä vain tämä: suosittelen miehen kaikkia keikkoja, genrestä riippumatta, jos nimittäin aidosti luova suhtautuminen kitaraan ja musiikkiin ylipäätään kiinnostaa.

Husband oli sekin pikkukiertueella ja samalla julkistamassa kolmatta levyään. Ensikuulemalla materiaali ei vielä vienyt mukanaan, pari tylsänpuoleista junnaustakin oli mukana. Ehkä kuultua useampi vanha klassikko olisi ollut uuden seassa paikallaan, niin makealta maistui jälleen AaDuur. Onneksi yleisö pakotti yhtyeen toiseen encoreen, ja lopullinen hurmion huipennus oli sitä myöten selvä kun yhtye kaivoi naftaliinista yhden taannoisen Pohjola-projektinsa kappaleista. Varre pahoitteli mahdollisia hapuiluja jo etukäteen, mutta vaikka Pohjola itse oli perfektionisti, tärkeintä on elollistaa hänen musiikkiaan nyky-yleisöille. Tehdasmusiikkia oli mahtava päätös illalle.

Kitarasolismin kaavamaiseen esilletuontiin Husband voisi kyllä kiinnittä huomiota. Biisit rymistellään käyntiin miten milloinkin mutta lopulta on aina vuorosooloilun aika, Vartiainen ja Nyman herkuttelevat kumpikin maratonsoolot, tietysti hienosti rakentaen ja mahtavasti huipentaen. Jonkinnäköistä vaihtelevuutta sapluunaan voisi lisätä, ainakin semmoinen kunnon kilpasooloilu, siis tihein vaihdoin ja lomittainkin toistaan yllyttäen, saisi kernaasti palata kuvioihin.

Edelleen Husband on ainutlaatuinen yhtye, Suomessa ja missä tahansa. Mitä ne täällä nysvää, maailmankiertue päälle!

Elektro GT Jazzliiton kiertueella Popparissa 19.2.
Husband levynjulkaisukiertueella Popparissa 20.2.