Jyväskylä Big Bandin isänpäivänkonsertti oli menestys. Siltasalissa ei montaa tyhjää paikkaa ollut, käsiohjelmatkin loppuivat kesken kaiken.
Mukava oli ohjelmakin. JBB on all-around-bändi, joten hypervakavien konserttien ohella se tekee keikkaa vaikka soulin voimin tai kuten nyt swingiä, bopia, cool jazzia ja iskelmää sekoittaen.
Monipuolisen muhevan sekoituksen takana oli vieraileva kapellimestari Petri Juutilainen, joviaali herrasmies jonka sävellykset tekivät kunniaa jazzin suurille nimille (joista Juutilainen on itse kohdannut monia soittaessaan Tapiola Big Bandissa ja UMOssa).
Illan tribuuttilistalta poimittakoon Miles Davis, Art Blakey, Dizzy Gillespie ja Charlie Parker, Jimmy Giuffre ja Woody Herman sekä Thad Jones ja Mel Lewis.
Paitsi kovat soittajat ja orkesterinjohtajat, Juutilaiselle olennaisen tärkeitä ovat olleet sovittajat. Isoja esikuvia ovat olleet mm. Oliver Nelson ja kotimaisen viihteen legenda Jaakko Salo, jonka innoittamana ohjelman loppukevennykseksi oli poimittu muutama Laila Kinnusen bravuuri.
Mutta sitä ennen kuultiin melkoinen annos bigband-musiikin historiaa, kuten orkesterin vakiliideri Ilkka Mäkitalokin totesi tyytyväisenä keikan jälkeen. Intoa puhkunut Juutilainen onnistui sävellyksillään ja sovituksillaan viemään orkesterin sisälle tyyleihin ja aikakausiin, saatiin paljon autenttisen kuuloista kuulokuvaa jo kauan sitten menneiltä vuosikymmeniltä. Parasta oli, että kaikessa kuului soittamisen ilo. Orkesteri oli motivoitunut, keskittynyt ja silti sopivan rento.
Ja veikkaanpa että kaikki bändissä nauttivat saadessaan soittaa illan kovien solistien kanssa. Laulaja Noora Pohjola hoiti hommansa, vaikka kaipasinkin ääneen suurempaa herkkyyttä sinne missä herkistelyn paikka oli, esimerkiksi Billie Holidayn Lover man -kappaleeseen. Joonatan Rautio oli puolestaan sooloissaan aivan mahdottoman hyvä: tekniikan, soundin ja muodontajun puolesta illan soolot menivät jo näytöksen puolelle.
Myös orkesterin omista riveistä löytyi solistivoimaa. Alttosaksofonisti Kalle Keränen esitti illan aikana monta mainiota improvisaatiota, ja myös hänen kohdallaan huomio kiinnittyi väistämättä aivan erinomaisen kiinteään ja kauniiseen soundiin.
Orkesterin kompissa olivat miehet vaihtuneet sitten viime näkemäni. Perusrytmisektio teki varmaa ja luotettavaa työtä, ja Afrikka- ja lattariosastoissa myös ”ylimääräiset” perkussiomiehet Paolo Poverini ja Markus Snellman pääsivät kunnolla hikeen. Bassoa soittanut Jaakko Peltonen oli vahva mutta vakaa, joten olisi mielenkiintoista kuulla miestä pienemmissä ympyröissä, jotka mahdollistavat vapaamman svengisoittamisen.
Pianisti Panu Korhonen pisti oivalluksillaan Raution virnuilemaan useaan otteeseen. Harmi että myhäilyn syy ei aina auennut, sillä piano oli vähän piilossa miksauksessa, vain muutaman lennokkuuden sain kunnolla napattua kiinni orkesterin alta.
Puhallinsektiot olivat hyvässä kuosissa. Tilannehan ei ole ihan ihanteellinen siinä mielessä, että soittajisto elää koko ajan. Opiskelijakaupungissa nuori väki vaihtuu suhteellisen tiuhaan, kun elämä vie. Mäkitalo pystyy kuitenkin aina ihmeellisesti hiomaan sekalaisen seurakunnan yhteen, konkarit ja nuoret soittajat puhaltavat samaa nuottia.
Juutilaisen sovitukset päästivät etenkin orkan saksofonistit loistamaan. Keräsen (ja tietysti Rautionkin) monien soolojen ohella yleisöä hauskuutettiin sektion vilkkaalla kimppa- tai paremminkin vuorosooloilulla sähäkässä Four Brothers -imitaatiossa.
Jyväskylä Big Band, kapellimestarina Petri Juutilainen
My Dedications -isänpäiväkonsertti
Solisteina Joonatan Rautio (saksofoni) & Noora Pohjola (laulu)
Su 9.11.2014 klo 18
