Joona Toivasen nimissä kulkeva trio kuuluu taannoisen Jyväskylän ”jazzihmeen” ytimeen. Olihan se huikea ajanjakso, kun Keski-Suomen keskuskaupunki oli pääkaupunkiseudun ohella pitkään merkittävin jazzkykyjen tuottamo.
Voi toki vinoilla, että kaikki oli kiinni vain muutaman perheen geeneistä (Toivasten lisäksi Ikoset ja Louhivuoret), mutta kyllä siinä buumissa oli mukana monta muutakin merkittävää taitajaa. Eittämättömän lahjakkuusperimän lisäksi ilmiön taustalta on syytä kaivaa esiin kaupungin tunnustetut jazzpedagogit sekä Jazz Barin (sittemmin Poppari) aikaan saama vilkas jami- ja konserttitoiminta.
Jazz Barin erikoisuus oli myös juniori-ikäisten päästäminen sinänsä K18-merkityn paikan lavalle valvotuissa olosuhteissa. Juuri tämä ”ikärajattomuus” poiki komean tuloksen, kun nuoret superlahjakkuudet pääsivät teinivuosinaan kasvamaan korkoa konkareiden joukkoon.
Toivasen trio aloitti junnujameissa ja kesti yhdessä koko sen ajan minkä musiikkiopinnot kotikaupungissa kestivät, mutta myös sen jälkeen. Tiivis yhdessäolo on toki antanut tilaa projektiluonteiselle toiminnalle kun soittajat ovat hajaantuneet pitkin Skandinaviaa: Joona Toivanen asuu Göteborgissa, Tapani Toivanen Kööpenhaminassa ja Olavi Louhivuori Helsingissä.
Jazzmuusikot ovat luontojaan projektieläimiä, joten yhteiselon muuttuminen satunnaiseksi ei haittaa Toivasen trion soittoa millään tavalla. Ehkä pikemminkin on niin, että kun tapaamiset ovat harvemmassa, soittaminen maistuu aina tuoreelta ja virkistävältä.
Popparin keikalla oli selkeästi havaittavaissa isompaakin jälleennäkemisen riemua. Jyväskylän musiikkielämän kerma oli yleisössä hyvin edustettuna, ja tietysti paikalla oli myös poikien vanhoja opettajia. Lämmittää varmasti vanhan muusikon ja pedagogin mieltä: ovat saaneet nähdä trion esiintyvän ensin suurina lupauksina, myöhemmin vuosi vuodelta selkeämmin kansakunnan jazzvalioihin hilautuneena ryhmänä ja nyt lopulta tunnustettuina kansainvälisen tason mestareina.
Sitä kansainvälisyyttä osoittaa vakiintunut asema italialaisen CAM Jazz -levy-yhtiön tallissa (mm. Enrico Ravan, Kenny Wheelerin, John Taylorin ja Enrico Pieranunzin seurassa).
Parasta on tietenkin kuulla tämä taso omin korvin. Popparin keikka oli vähintäänkin nautinnollinen. Yhtyeessä on kolme säveltäjää, mutta materiaali on hyvin tasavahvaa. Yleisö kuunteli keskittyneesti, joten näissä oloissa oli helppo solahtaa meditaation puolelle. Siinä ei paljoa biisin nimeä tai säveltäjän persoonallisuutta välittänyt vielä tässä vaiheessa rekisteröidä, kun levykin on vielä kuulematta. Merkittävämpää oli koko illan flow, vaiherikas ja ehyt musiikillinen matka.
Pelkistetty, liki askeettinen ilmaisu miellyttää nykyään Toivasia kovasti, teema punotaan usein muutamalla sävelellä, orgaaninen kehittäminen ja kasvattaminen on tärkeämpää kuin vuolas jazzimprovisaatio. Huolellinen nyansointi ja herkkä vaikutelmallisuus ovat aina olleet trion ytimessä. Tämä ei tarkoita etteikö triolla nytkin olisi ollut myös energisempiä ja voimallisempia jaksoja.
Bändi erottuu muista myös tavassa jolla se käyttää oivaltavasti rumpalinsa solistista osaamista: Olavi Louhivuori ei soita niitä normaaleja kaikenkatkaisevia rumpusooloja, vaan silloittaa soolonpurskahduksillaan taidokkaasti musiikin kulun tunnelmasta toiseen, on osa luontevaksi kasvanutta orgaanista kokonaisnäkemystä.
Joona Toivanen Trio Jyväskylän Popparissa 11.9.2014
