McCoy Tyner Trio Savoy-teatterissa

870
lukukertaa

Savoy-teatterissa järjestetyssä konsertissa kuultiin 73-vuotiasta McCoy Tyneriä. Parhaiten hänet tunnetaan työstään John Coltranen, Wayne Shorterin sekä Joe Hendersonin yhtyeissä ja pitkästä soolourastaan. Hän on yksi suurimmista modernin jazzin pianisteista, josta hyvin moni on ottanut vaikutteita.

Tyner tunnetaan erityisesti sekä modaalisista että post-bop -vaikutteisista sävellyksistään ja soittotyylistään. Soittaessaan hän käyttää laajasti sekä korkeita että matalia säveliä, jotka ovat luonteenomaisia hänen soitolleen. Hänen melodis-harmoninen kielensä pitää sisällään niin bluesia, superimpositionaalisia ja pentatonisia skaaloja, jotka ovat ominaisia erityisesti John Coltranen soitossa.

Loppuunmyydyssä katsomossa oli odottava tunnelma. Tyner aloitti hiljaisella pianosoolo-osuudella ilman bändisäestystä ja myöhemmin kappaleen kuluessa rumpali ja basisti tulivat mukaan. Ensimmäisen kappaleen rytmi oli latin-vaikutteinen. Saksofonisti Joe Lovanon soolo piti sisällään taitavia 16-osalinjoja, jotka sopivat upeasti kappaleen modaaliseen yleisilmeeseen. Basistilta kuultiin loistavaa, rytmillisesti monikerroksisista fraseerausta, joka istui myös loistavasti kappaleeseen. Kaiken kruunasi Tynerin jännittävä improvisointiosuus basistin ja rumpalin jäätyä pois. Hän hyödynsi pentatonista lähestymistapaansa sekä upper structure-harmonioita. Rumpali reagoi symbaaleja lyömällä luoden sooloon lisää draamaa. Tyner on tunnettu hänen tavastaan vaihdella duuri- ja molliterssiä yhden soinnun sisällä vaihtamatta sitä toiseen sointuun, joka antaa kuulijalle odottavaisen tunteen: sitä kuultiin erityisesti hänen ilman bändisäestystä soittamassaan soolossa. Sen jälkeen seurasi Tynerille tyypillinen dissonoiva harmoniakulku korkeista sävelistä voimakkaaseen ja lyhyeen bassoääneen.

Toinen kappale alkoi Tynerin rauhallisella yksinsoitolla, jonka jälkeen rumpali alkoi soittamaan tasapainoisesti 8-osia. Yleisilmeeltään kappale oli pirteä ja dynaamiset vaihtelut kappaleessa antoivat kuulijalle jännitystä. Ensimmäisenä kuultiin soolo basistilta, jonka jälkeen seurasi Lovanon tyynehkö saksofonifonisoolo. Kappale loppui Tynerin rytmistä vapaaseen ja maalailevaan pianosoolo-osuuteen, jossa hän haki harmonista tasapainoa.

Kolmannessa kappaleessa tunnelma oli eloisa. Toonikan ja subdominantin väliset astevaihtelut kappaleessa olivat erinomainen pohja laaja-alaiselle improvisoinnille, ja sitä kuultiinkin koko yhtyeeltä. Kappaleessa Tyner hyödynsi nopeahkoja pentatonisia fraaseja, soittaen väliin erittäin nopeita ja dissonoivia 32-osajuoksutuksia, jotka toimivat hyvänä vastapainona blues-vaikutteiselle improvisoinnille. Lovanon soolossa kuultiin paljon soinnuista poikkeavia ääniä, jotka olivat nautinnollisia kuulijalle ja sopivat erinomaisesti kappaleen jamihenkiseen musisointiin. Tästäkään kappaleesta ei dynaamisia vaihteluita puuttunut.

Ohjelmiston neljäs sävellys oli balladi, jossa fonistilta kuultiin melodiaa soittaessa ja improvisoidessa mahtavan kuuloisia glissandoja. Tyner sovelsi tavalliseen tapaansa soinnuissaan modaalista lähestymistapaansa.

Viides kappale oli svengaava kokonaisuus, jossa 8-osakompin korvasi tällä kertaa perinteinen swing-komppi. Yllätyksiä tarjosivat tässä kappaleessa äkilliset tauot kappaleen aikana, joiden aikana rumpalilta kuultiin hienoja täydennyksiä.

Kuudennessa kappaleessa keskeisenä oli 3/4-osarytmi. Se muistutti paljolti ”My Favourite Things” -jazzstandardia sekä rytmiltään että harmonialtaan. Energiset improvisointiosuudet ja menevä rytmi olivat kuulijan mieleen. Yleisön huikeat taputukset soolojen lopussa paransivat tunnelmaa ja jamihenkeä entisestään.

Konsertin viimesen kappaleen rytmi oli tyyliltään afrikkalaisvaikutteinen ja harmoninen oloasu oli modaalinen. Lovanolta kuultiin upeita variaatioita melodiasta, kappaleen päätti Tynerin jännittävä soolopiano-osuus ilman bändisäestystä.

73-vuotias Tyner soitti vetreästi ja tekniikka näytti olevan kunnossa: soinnut ja juoksutukset irtosivat letkeän rennosti ja soitossa oli edelleen svengiä. Nuorehkot rumpali ja basisti säestivät hienosti. Lovanon soitto oli loistokasta ja energistä ja istui hienosti Mccoy Tynerin trioon. Ilta oli kokemisen arvoinen.

Savoy-teatteri 19.3.2012: McCoy Tyner Trio feat. Joe Lovano (sax)