Husband teki kunniaa Pekka Pohjolalle

1005
lukukertaa
Husband
Kuva: Pentti Ronkanen.

Husband

Pekka Pohjolan musiikilla on tilausta. Jyväskylän Poppari pullisteli kun Varre Vartiaisen vetämä Husband-yhtye oli ilmoittanut teemakseen Pohjolan musiikin. Aiemmilla Husband-keikoilla on niilläkin ollut hyvin porukkaa, muttei lähellekään tämän veroista ryntäystä.

Siellä oli jonkin verran meitäkin, jo 70-luvulla Pohjolan omilla keikoilla käyneitä, mutta ennen kaikkea paikalla oli ilahduttavan runsaasti uusia, nuoria ja innokkaita Pohjola-diggareita.

Husbandille Pohjola on mitä luontevin tribuuttikohde. Husbandin kaksi levyä osoittavat, että Vartiaisen omilla biiseillä on lähtökohtansa suoraan Pohjola-tyylisessä progen ja rockjazzin välille sijoittuvassa musiikissa. Vartiaisen sävellykset näillä levyillä ovat ihan ok, mutta Pohjolan materiaalista bändi on päässyt valitsemaan parhaimmistoa itselleen sopivasti, joten nyt ollaan timanteiksi tiivistyneen elämäntyön kimpussa.

Yritän siis sanoa, että jos on Husband kova omillaan, Pohjola-Husband on jo superkova.

Bändin muusikoista käsittääkseni vain Anssi Nykänen on soittanut Pohjolan yhtyeissä. Husbandin valitsema materiaali on kuitenkin Nykäsen Pohjola-kautta varhaisempaa. Ihan ensimmäisten soololevyjen kappaleita sentään ei ole mukana, vaan kaari alkaa vuoden 1979 levystä Visitation, ja päättyy vuoden 1986 Flight of the angel -levyyn.

Husbandin versioissa poissa ovat Pohjolan usein suosimat puhaltimet, saksofonit ja oboe, poissa ovat myös joillakin levyillä isossa roolissa olleet jouset. Marimbaa ja kiippareita soittanut Arttu Takalo paikkasi näitä puutteita, mutta tähtäimessä oli kuitenkin levyjä huomattavasti tiiviimpi bändisointi.

Husbandilla on todellakin persoonallista annettavaa tulkintoihinsa. Ennen kaikkea se rokkaa tavalla, jota Pohjolan itse ohjaamana ei voisi kuvitellakaan. Energisimmilläänkin maestro on kuitenkin aina ollut jossain määrin pidättyvä, älyllisen vetäytyvä. Husbandin jätkät sen sijaan luukuttavat estottomasti energiavuohon heittäytyen.

Tätä kautta kehkeytyikin illan ainoa epäkohta, holtiton äänenvoimakkuus. Husbandilla on hyvät mahdollisuudet nousta maan johtavaksi tinnituksen aiheuttajaksi, jos meno jatkuu nykyisellään. Jazzklubille kun ei monikaan arvaa ottaa tulppia mukaan.

Husband on loistavien kitaristien bändi. Vartiainen ja Nyman ovat soittaneet pitkään yhdessä, ja keskinäinen kilpasoitto tuntuu yhä vain innostavan miehiä parhaimmilleen. Anssi Nykäsen hillittömät virvelibiitit ja Harri Rantasen eleettömän tautinen groove puskevat kitaristeja yhä korkeammalle. Arttu Takalo jäi volyymikisoissa usein alakynteen, ja kuului ainakin minun sijaintiini kunnolla oikeastaan vain soolojensa aikana.

Yhteen pitkään settiin puristettu keikka oli kohokohtia täynnään, ja suksee oli sen mukaisesti huikea. Encorena kuultiin How about today, joka summasi koko projektin idean täydellisesti. Juuri tällaisena proge tai rockjazz voisi olla hyvinkin suosittua tänäänkin: energisenä, tarttuvana, vimmatun virtuoottisena. Sama fiilis syntyi Vapour trails -kappaleen aikana, Varren mahtisoolon soljuessa tai Marzin mykistävän loppunäytöksen hurmiossa. Varsinaiseksi kilpasoitoksi kitaristien nokittelu yltyi Sampoliinin ehtoopuolella. Sama kappale piti sisällään illan ainoan bassosoolon, jossa Rantanen kuulosti yhtä aikaa itseltään ja Pohjolalta. Illan muita helmiä olivat mm. Tehdasmusiikkia, Space waltz ja Heavy jazz, eikä lopuissakaan biiseissä mitään valittamista ollut.

Syksyn kiertue ei jää Husbandin viimeiseksi Pohjola-kosketukseksi. Suunnitteilla on jatkaa ainakin ensi kesän festivaaleille saakka. Ehdottaisin vakavissani myös live-levyn tekoa. Kyllä tämä järisyttävä energiataso pitäisi saada jälkipolville tallennettua.

Husband
Poppari, Jyväskylä 11.9.2009
Varre Vartiainen (g)
Marzi Nyman (g)
Arttu Takalo (keyb)
Harri Rantanen (b)
Anssi Nykänen (dr)