2012 Lumpeela Julkaisut LJ007
1.Rosinante (Vuorinen)
2.Reverence (Rauhala)
3.Soutu (Vuorinen)
4.Try not (Orpana)
5.Laululintu (Orpana)
6.Autuaita ovat autuaat (Vuorinen)
7.Route 325 (Vuorinen)
Kusti Vuorinen (acc, org, perc), Masa Orpana (ts, fl), Jykä Ahola (tp, fl-h), Ville Rauhala (b), Janne Tuomi (dr, perc).
+ 2, 3, 4, 7: Simo Laihonen (perc)
Produced by Juha Mäki-Patola & Rakka
Recorded 10/2011 & 1/2012 at Tervaniemi, Kuhmalahti by Juha Mäki-Patola
Mixed 6/2012 at Lumpeela by Juha Mäki-Patola & Ville Rauhala
Mastered at Dreamhouse Studio by Jykä Ahola
Kusti Vuorisen säveltämä Rosinante aloittaa tamperelaisen Rakan esikoislevyn, ja tekee sen juuri sellaisella kaavamaisella popmusiikista tutulla teematoistelulla, jota en pysty ymmärtämään. Miksi jankkaus? Ei se mitään tehoa tuo, vaan kyllästyttää jo kesken biisin.
Vuorisen Soutu etenee yhtä lailla jähmeänä, trumpetin ja saksofonin unisonossa on raukeutta, mutta myös raskautta ja kulmikkuutta. Viimemainittu vain korostuu teemaa seuraavassa harmonikkajaksossa. Kun harmonikka jää taustoittamaan saksofonisooloa, alkaa sovituksen naivistisuus sementoitua. Viimeistään trumpettisoolon myötä tausta kuolee kokolailla täysin, basson ja lyömäsoittimien toisto hiivuttaa elon liekin.
Pysytään edelleen vuorisissa: Route 325 alkaa jälleen trumpetin ja saksofonin unisonolla ja jähmeällä teemalla. Soittajat ovat kokeneita, mutta kokonaisuus alkaa yllättäen tuntua amatöörimäiseltä. Se fiilis tulee Vuorisen sävellyksistä ja sovituksista, väittäisin.
Vähiten heikko Vuorisen kappaleista on Autuaita ovat autuaat, tosin vanhan ajan tanssilavasoundista olisi voinut saada enemmänkin irti vähän dramaattisemmilla vaihdoksilla ja taustoituksilla.
Orpanan kaksi kappaletta ovat askel parempaan suuntaan, esimerkiksi Laululintu on oikein verevä virsimäisen melodian, freen ja dixielandin yhdistelmä, jos sen niin haluaa kuulla. Rauhalan Reverence on eloisa, mutta sekin jankkaa.
Rakka tavoittelee rytmimaailmassaan omaperäisesti keinuvaa flowta. Jos päällystaso on kunnossa, flow ja pysyvä groove saattaa olla ihan ok. Nyt kun sävellykset ja sovitukset ovat tylsiä, myös tuo tasaisen koikkelehtiva rytmimatto alkaa vähitellen ottaa aivoon.
Tämän levyn muusikot ovat tehneet monia urotekoja, levyjä, joista tykkään tosissani. Nyt ei mikään natsaa, mieltymykseni ja Rakan pyrkimykset eivät kohtaa kuin hetkittäin.
