2004 Rubato Music RCD029
Drawing: Penna Pratskin ; Design: Janne Lehtinen.
1.Zip
2.Sudden threat
3.Intro/No theme
4.Devil in your dreams
5.Jollas
6.Getting nowhere
7.Have you seen the duck
8.Pain and relief
9.Behind the corner
10.Path
All music written by Timo Pratskin.
Timo Pratskin (keyb, programming), Varre Vartiainen (g), Jaan Wessman (b), Leevi Leppänen (perc), Anssi Nykänen (dr)
Produced by Timo Pratskin
Recorded at Oriville Studio 2/2004 by Dan Tigerstedt and Studio Stadi 3/2004 by Leevi Leppänen and Timo Pratskin
Mixed at Finnvox 4/2004 by Dan Tigerstedt and Timo Pratskin
Mastered at Attic Masterin 6/2004 by Svante Forsbäck
Tiedossa ei ole mitä Timo Pratskin ajatteli nimetessään tämän ensimmäisen soololevynsä päivitykseksi. Ehkäpä mielessä on ollut jazzrockin tai progejazzin päivittäminen päivän soundeilla ja tuoreilla soittajilla. Tai sitten kyseessä on jokin henkilökohtaisempi päivittämisen taso, suhde omaan soittamiseen tai tämänkaltaiseen musiikkiin.
Pratskin on ollut monessa mukana. Studiotyötä mies on tehnyt useammankin edestä. Bändipuolelta mieleen muistuu Pepe Ahlqvistin urbaanibluesviritelmät 80-luvun lopulta lähtien, mutta ennen kaikkea Pratskinin liittää mielessään fuusiomusiikkiin. Tämän alan bändejä ovat olleet mm. Instinct, Fissio, Tuppu Orrenmaa, Jan Olof Strandberg, Loop Treatment ja Pekka Pohjola Band.
Pitkä Getting nowhere on tämän levyn monimuotoisinta ja vaihtelevinta antia ja samalla se biisi, jonka kehittelyistä todellakin tulee Pohjolan musiikki mieleen. Tietoinen kunnianosoitus vai sattumoisin Pohjolaan päin viittoileva, mene tiedä, mutta joka tapauksessa hienosti toteutettu biisi, jonka soundipuolella miellyttää akustisen pianosoundin ja raskaanpuoleisen sähköisen kompin yhdistelmä.
Sävellyksellisesti koko levy ei ole ihan yhtä mielenkiintoinen. Osassa materiaalia lähtökohtana on kevyt riffittely, ja jamitus ja sooloilu on rakenteita tärkeämpää. Yksi tällainen biisi on Devil in your dreams, joka kulkee kyllä niin mallikkaasti, että soolo-osuuksien loppuessa jää kaipaamaan lisää. Keikalla juuri tuolta kohdalta lähdettäisiin varmasti ponnistamaan uusille urille ja kovemmille kierroksille.
70-luvulla rockjazzinsa kuunnelleet solahtavat helposti Pain and relief – ja Behind the corner -kappaleiden maailmoihin. Soundit ovat tätä päivää, mutta tuttua ja turvallista perusfuusion aavaa niissä seilataan. Mikäs siinä, kun toteutus on näin hyvä.
Soitannollisesti levy on kovaa tasoa kuten tällaiselta miehitykseltä sopii odottaakin. Anssi Nykäsen tutun terhakka komppi nykii ja potkii vahvasti kaiken pohjana. Jaan Wessmanilta on turha odottaa jazzillista svengaavuutta, bassot tulevat progemaisen tarkasti paikalleen, eikä mihin sattuu. Tomi Vartiainen on upea kitaristi, mutta ei hyvistä väläytyksistä huolimatta sittenkään nouse tällä levyllä ihan parhaaseen lentoonsa. Pratskin itse on hakenut huolella rikkaan soundikirjon levylle. Usein hän tunkee jopa Vartiaisen tontille, ja onnistuu kitarankuuloisena revittelemään vaikuttavasti.
Update on laadukas työ, joka olisi kuitenkin kaivannut sävellyspuolelle hieman lisää pihviä. Progen ja rockjazzin ystäville levy on ilman muuta pakollinen tsekattava.
