Aija, Esa ja JBB: valmis kiertueelle!

346
lukukertaa
Kameran akku oli pois pelistä, pahoittelut, mutta viaton sivustakatsoja suostui lainaamaan kännykkäkuvaansa. Kiitokset Juha Sirkka!

Siltasalissa päästiin sunnuntaina nauttimaan herkullisesta progressiivisen bluesin ja bigband-tekemisen risteytyksestä, kun Jyväskylä Big Band sai vieraakseen Honey B & T-Bones -yhtyeen voimahahmot, laulaja Aija Puurtisen ja kitaristi Esa Kuloniemen.

Honey B & T-Bones on paitsi perheyritys, myös suomalaisen rytmibluesin instituutio ja kivijalka. Yhtye on jo ehtinyt viettää nelikymppisiään, mutta kangistumisesta ei vain näy merkkiäkään. Bändille ovat olleet tunnusomaisia sekä evoluutio että revoluutio, roots-juuret yhdistettyinä kokeilunhaluun ja uuden etsimiseen.

Yksi esimerkki tällaisesta meiningistä on bigband-yhteistyö. Viime vuonna Honey B & T-Bones esiintyi koko nelimiehisen bändin voimin yhdessä Espoo Big Bandin kanssa. Tuolloin sovituksista vastasivat Kirmo Lintinen, Mikko Hassinen, Markus Fagerudd ja Timo Hietala, joka toimi myös konserttien kapellimestarina.

Jyväskylän keikkaa Hietala ei johtanut, vaan sai nautiskella yleisön joukossa. Silti kaikki Siltasalissa kuullut kappaleet ”sovittanut” Hietala taisi olla illan suurin työn sankari. Sovittaminen lainausmerkeissä siksi, että enemmänkin Hietala oli nyt osasäveltäjä, joka oli tuupannut Honey B-kappaleiden runkoihin omasta päästään kaikenlaista uutta elämää ja elämöintiä. Orkesterilla oli hirmuisesti soitettavaa, sillä Hietalan anti on vuolasta, mutta samalla tarkkoja yksityiskohtia rakastavaa. Seassa on myös paljon huumoria (ei vähiten orkesterin kuorolauluissa), sointiväreillä leikittelyä, yllättäviä käänteitä ja hurmaavasti poukkoilevaa rytmistä ilotulitusta.

Tämän huippuenergisen keikan orkesteri muistaa pitkään, ja todennäköisesti hymy huulilla, niin selkeästi soittajat nauttivat kun saivat vetää sydämensä kyllyydestä Hietalan koukkuista ja elämäniloista satsia. Huumori tuli jo mainittua, mutta kun musiikissa aina kerrataan, niin kerrataan nyt tässäkin. Jos kaikkien puhallinsoittajien nuotteihin on merkitty perusteellinen yskänkohtaus, arvaatte ettei muutenkaan olla tuiman totisia.

Ei oltu totisia, mutta täysillä orkesteri sai vetää. Kapellimestari Ilkka Mäkitalo kesytti Hietalan runsaat arrit, ja piti huolta kokonaisuuden kannalta tärkeimmästä, siitä että kaikki tämä runsaus myös svengasi upeasti.

Arvata saattaa, että rytmiryhmä oli taas arvossaan. Basistin varaan Hietala oli rakentanut paljon, ja Petri Jaakonaho hoiti homman vakuuttavasti. Shake the dust from your feet -biisissä Jaakonaho oli melkeinpä pääroolissa, kun unisonoriffit Esa Kuloniemen kitaran kanssa nostivat kappaleen toistuvasti lentoon. Aivan yhtä timanttia oli konsertissa rumpali Markus Snellmanin työ, ja erityispisteet Snellmania tukeneesta eläytyvästä rytmiryminästä menevät lyömäsoittaja João Luísille. Ei siis yllätys, että Snellman-Luis-kaksikon kilpasoitto Fais-do-do -biisissä innosti yleisöä kovasti.

Improtehtäviä orkesterin edessä Hietala oli annostellut joka sektioon. Saksofonistit olivat totutusti eniten äänessä, kun koko Antti Kettusen, Sakurako Ishiyaman, Aki Vänskän, Lasse Asun ja Ville Huovisen viisikko pääsi irrottelemaan. Taaemmista riveistä Janne Vihavaisen pasuuna ja Antero Salosen trumpetti saivat merkittävät hetkensä valokeilassa.

Keskeisten solistien joukkoon kuului myös Aaro Laitinen, jolla oli kovasti työsarkaa myös sähköisten koskettimien parissa, mutta ne muutamat pianosoolot, niissä vasta olikin kaikesta muusta erottuvaa taikaa.

Eniten taikaa oli kuitenkin juuri siellä missä pitikin, Aija ”Honey B” Puurtisen laulussa. Ilta oli laulajalta kauttaaltaan väkevää suorittamista. Tell mama -kappaleessa kaikki tuntui tiivistyvän, siinä saatiin vahvaa tyylittelyä, upeita koristekuvioita, voimaa ja tunnetta yhdessä tiukassa paketissa.

Vain yksi yksityiskohta jäi hieman vaivaamaan: Esa Kuloniemen kitaralle olisin antanut enemmän näkyvyyttä. Nyt Kuloniemi oli yksi bändin pojista, ne muutamat esiinnousut olivat yleensä lyhyitä välähdyksiä. Honey B & T-Bonesin kaltaista kitaran dominanssia toki oli toki turha odottaa näin bigband-ympyröissä, mutta kokonaisuus olisi hyvin kestänyt kitaran sijoittamisen muutamaan kertaan oikein päräyttävään tähtirooliin.

Sen kattavan yleisarvion kuulin kuitenkin keikan jälkeen käytäviltä, ja omakseni nappasin: tämä juttu on valmis kiertueelle!

Honey B & T-Bones X Jyväskylä Big Band
Siltasali, Jyväskylä, 1.12.2024

Konsertissa kuultiin:
Tentacles (albumilta Go-go shoes – the story of Honey B & T-Bones 1982-2002, 2002)
Ice cold feeling (Anytime, 1985, Supernatural, 1995)
Full bottle (Buzzing! Vol 2, 2022)
Tell mama (Time was, 2016)
Shake the dust from your feet (Buzzing! Vol 2, 2022)
You hang me with your love (Time was, 2016)
Alien blues (Alien blues, 2009)
Need some air (Psychophysical, 1997)
Fais-do-do (Supernatural, 1995)
Encore: Shake your shimmy (Shake your shimmy, 1992)

Edellinen artikkeliOlipa kerran Keitelejazz
Jaa