Jazzvuosi kääntyy lopuilleen Jyväskylässäkin. Tuomas Paukun vetämä Jazz Jkl ry on pitänyt tänäkin vuonna huolen runsaasta ja tasokkaasta tarjonnasta. Tuorein lenkki laatukonserttien sarjassa kuultiin perjantaina Popparissa, jonne Dalindèo oli vetänyt salin koko lailla täyteen. Valtteri Laurell Pöyhösen johtama ryhmä on niitä jazzyhtyeitä, jotka ovat turvaamassa genren tulevaisuutta, sillä sen omaperäinen ”rytmijazz” kiinnostaa myös nuorempia musadiggareita.
Jos laskuni pitävät paikkansa, keikalla kuultiin viisi kappaletta Dalindèon uusimmalta Tropicalia Nordica -levyltä, viisi edelliseltä Kallio-platalta (itse asiassa kuusi, sillä Ilta Tokoinrannassa -biisistä esitettiin kaksi erilaista versiota), yksi Dark money -EP:ltä ja yksi Slavic souls -albumilta. Uutta ja vähän vanhempaa siis, sopuisasti sekaisin, ja Pöyhösen tajunnanvirtaisten spiikkien pilkkomana.
Kahden setin ilta oli tasainen, annostelussa oli sopivasti nousuja ja laskuja, kiihdytyksiä ja suvantoja. Edellisellä kokemallani Dalindèo-keikalla (Flame Jazz Cruise 2024) saksofonisti Pope Puolitaipaleen tilalla oli tuuraajana Pekka Seppänen, joka selvitti homman hienosti. Tällä kertaa riveistä puuttui Jose Mäenpää, joka aloitti aikoinaan ryhmässä trumpetistina, mutta soitti risteilykeikalla ”vain” kiippareita. Mäenpäälle ei tuuraajaa nyt hankittu, ja bändi pärjäsi komeasti viisikkonakin. Dalindèo on siis lyhyen ajan sisällä osoittanut selviävänsä mainiosti erilaisissa poikkeusvormuissa.
Solistiset elementit, teemat ja enimmät soolot, olivat kvintettikeikalla kahden harteilla. Pöyhönen tuo rautalankaestetiikkaa jazziin ainutlaatuisella tatsilla, Puolitaival on maan rautaisimpia puhallinammattilaisia, joka soittaa mitä vain, milloin vain, ja muotoilee myös Dalindèon tunnelmia mieleisekseen suvereenisti: herkkää himerrystä tarvittaessa ja toisessa päässä raudanlujaa tykitystä.
On siis kaksi persoonallista ja erottuvaa eturivin ääntä, mutta takana mellastava kolmen miehen komppiryhmä on vähintään yhtä isolla panoksella tekemässä Dalindèosta ainutlaatuisen. Rytmittelyt tuntuvat monessa kappaleessa nousevan pääosaan, olivat ne sitten äärimmäisen tiukoiksi puristettuja, liki staattisesti jyrääviä, tai vapaammin reuhottavia, irtonaisemmin groovaavia, ja tällöin myös rumpali Jaska Lukkariselle enemmän vapauksia antavia. Perkussionisti Rasmus Pailos on bändin Mr. Polyrytmiikka, ja yhteistyö Lukkarisen kanssa on sitä kuuluisaa telepaattisentiivistä lajia. Basisti Pekka Lehden simppeleissä kuvioissa on koukkuja, jotka tarttuvat terävästi kiinni, eivätkä päästä irti kappaleiden rytmihurmiossa.
Dalindéota on turha muihin vertailla, sen rautalanka- , agentti- tai surf-jazzissa on niin suomalaisugrilainen klangi, ettei maailmalta moista löydy. Mieltä kuitenkin lämmittivät nyt erityisesti levyversiota tiukemmat Aurora Borealis-kappaleen rytmitykset, jotka pohjoisista lähtökohdista huolimatta toivat lämpimiä muistumia Neville Brothersin tyylistä (toim. huom.: yksi maailmanhistorian parhaista grooveorkestereista!). Sellainenkin pälkähti ajoittain päähän, että jokos Dalindéo on esiintynyt Aki Kaurismäen elokuvassa? Lauhkeimmat biisit olisivat niin kaurismäkeläistä melankolinaa että.
Jazz Jkl Live
Dalindèo Popparissa 22.11.2024
Valtteri Laurell Pöyhönen – kitara
Pope Puolitaival – saksofonit
Pekka Lehti – kontrabasso
Rasmus Pailos – perkussiot, efektit
Jaska Lukkarinen – rummut
Cruising (up) North (Tropicalia Nordica)
Karhupuiston kuningatar (Kallio)
Tropicalia Nordica (Tropicalia Nordica)
Aurora borealis (Tropicalia Nordica)
Concrete forest (Tropicalia Nordica)
Ilta Tokoinrannassa (kitaran sooloesitys) (Kallio)
Merchants of misery (Dark money)
Kallion Rytmi (Kallio)
Pyöräily Hämeentiellä (Kallio)
Slush ’n’ surf (Tropicalia Nordica)
Bolero for Miss B. (Slavic souls)
Ota linja 8 (Kallio)
Encore: Ilta Tokoinrannassa (bändiversio) (Kallio)
