2004 Seacrest SCR-1001
Cover photo & design: Esko Tuovinen.
1.Peppermint Patty (Kajamies)
2.Lydia (Kajamies)
3.My joy (Kajamies)
4.Life is (Jouko Kantola)
5.Siren’s gaze (Hakala, Pörsti)
6.Cosmic wardance (Pörsti, Kajamies)
7.Kati (Pörsti)
8.Hong Xi Road 19 (Varjola)
9.Marieholm (Kajamies)
10.Skeptoscopic detector (Kajamies)
11.Lullaby for the little one (Kajamies)
Keijo Hakala (b), Kari Rantakallio (sax), Tommi Varjola (g), Kimmo Pörsti (dr), Timo Kajamies (keyb)
+9: Jukka Pitkänen (tp, fl-h)
+1, 11: Kari Paukola (g)
Tuotanto: Kimmo Pörsti yhteistyössä Mist Season ja Tommi Liuhala
Studio: Kompin Kääntöpiiri
Äänittäjä = Recorded by: Kimmo Pörsti ja Mist Season
Miksaus ja masterointi = Mixed and mastered by: Tommi Liuhala, Tom Mix Oy
Jazzin ja progressiivisen rockin välissä kertovat nettisivut Mist Seasonin sijaitsevan. Kuuntelussa suuntamerkkejä löytyykin Weather Report -henkisestä fuusiosta Anssi Tikanmäki -tyyppiseen sähköiseen instrumentaalimusiikkiin. Ajoittain Mist Season taas kulkeutuu sinne, missä pehmojazz kohtaa instumentaaliviihteen.
Kosketinsoittaja Timo Kajamies on kantanut suurimman sävellysvastuun, mutta muutkin soittajat fonisti Kari Rantakalliota lukuun ottamatta kantavat tässäkin tehtävässä kortensa kasaan.
Levyn soundeista vastaa bändi itse yhdessä Tommi Liuhalan kanssa. Kompin Kääntöpiirissä on saatu aikaan siistiä jälkeä. Minun makuuni liiankin siistiä ja särmätöntä, sillä eteeriset kosketinsoitin- ja puhallinsoundit käyvät puuduttamaan levyn loppua kohden.
Levyn tarttuvinta meininkiä saadaan kuulla heti alkuun. Peppermint Pattyssa on kepeätä energiaa, ja tuloksena on iloisesti potkivaa fuusiota. Hyvin rakennettu Lydia kohoaa seesteisestä tunnelmoinnista puolivauhdikkaisiin kitara- ja fonisooloihin. Vierasbiisi, Jouko Kantolan toistakymmentä vuotta vanha Life is saa nyt uuden versioinnin, ja asettuu Peppermint Pattyn rinnalle toimivalle meno-osastolle. Jatkossa meno kuitenkin loivenee loivenemistaan ja levyn loppupuoli on sävelmateriaaliltaan ja toteutukseltaan enimmäkseen jo puhdittoman oloista. Esimerkiksi pitkä, lupaavia aihioita sisältävä Marieholm kaatuu löysän otteen ja steriilien soundien yhdistelmään.
Mist Seasonin soitto- ja studiotaidot riittävät tuottamaan paketin, joka olisi herättänyt huomiota 70-luvulla fuusion rantautuessa Suomeen. Rytmimusiikin alueella on kuitenkin menty hurjasti eteenpäin, ja nykymaailmassa oikein kunnolla erottuakseen pitäisi tehdä peräti omintakeisen persoonallista tavaraa. Siihen asti Mist Season ei esikoisellaan yllä, mutta on kuitenkin onnistunut tuottamaan levyllisen siistiä ja nättiä sähköistä soitinmusiikkia.
Yhtye on panostanut debyyttijulkaisuunsa myös ulkoisesti. Harvinaisen muhkea kansivihkonen rakentuu valokuvaaja Esko Tuovisen utuisten ja hämäränhyssyisten töiden varaan.
