2002 Jasemusiikki JaseCD 0038
Kuvat: Yrjö Vaivila ; kannen suunnittelu: Jyri Taipale Ad Studio.
1.Taikaa (Coleman)
2.Paljas rakkaus (Lehto)
3.En kaipaa enää aikaan entiseen (Carmichael)
4.Aika entinen (Brown)
5.Katseen rakkaus (Bacharach)
6.Totuuden torvi (Lehto)
7.Kun sun unessa nään (Lehto)
8.Adeus (Pra dizer Adeus) (Lobo)
9.Katkera pala (Lehto)
10.Sydämeni valittu (Robin)
11.Salainen kaipuu (Lehto)
12.Rakkauden jälkeen (Jürgens)
Kaikki sanoitukset = all words by: Taina Lehto.
Taina Lehto (voc), Eero Ojanen (p), Jorma Ojanperä (b), Esko Rosnell (dr: 1, 2, 5), Tomi Parkkonen (dr: 4-12).
Tuottajat = Producers: Taina Lehto, Jarmo Sermilä
Äänittäjä = Engineer: Harri Timonen
Masterointi = Mastered by: Harri Timonen, Voxit Studio
Tämä Taina Lehdon liveäänite on muhinut pitkään, sillä Lehto päätti jo kymmenen vuotta ennen julkistusta tähdätä seuraavaksi suomenkieliseen jazzlevyyn. ”Konserttini” on kunnianhimoinen kooste, huomaa että Lehto on tehnyt laulujen kanssa työtä pitkään ja huolella.
Konsertin ja levyn kappaleista viisi on Taina Lehdon omia sävellyksiä, ja ne pärjäävätkin hyvin ikivihreiden joukossa. Totuuden torvi ja Kun sun unessa nään muodostavat hyvän kaksikon levyn keskiväliin, ja sen jälkeen tunnelma säilyykin ehyenä loppuun asti. Lainakappaleista Udo Jürgensin Was ich Dir sagen will (Rakkauden jälkeen Kari Tuomisaaren kääntämänä) on hyvä, toimivalla tavalla sentimentaalinen lopetus.
Kaikki sanoitukset, tuota yhtä lukuun ottamatta, ovat Taina Lehdon omia. Tässäkään ei suurempaan kritiikkiin ole aihetta. Jazz-iskusävelien perusaiheet, rakkauden kuohut ja karikot, ovat toki kunniassa, mutta Lehto ei sorru banaaliuksiin. Juuri suomenkielisyys erottaakin Lehdon lukemattomista kotimaisista yrittäjistä. On ihan mukava kuulla jazzikasta tunnelmointia välillä omalla kielelläkin.
Lehdon laulajanlaadulle sopii parhaiten hiljainen tunnelmointi. Väräjävä, hauraanoloinen ääni käy luontevasti usein lähes surumielisiin pohdiskeluihin. Laulajan ongelmana on kuitenkin ainakin tällä levyllä pieni epävarmuus, tulkintojen huojunta ja äänen epätasainen, hieman pykivä virtaaminen. Näin käy onnettomasti heti avauskappaleissa, mutta onneksi Lehto rentoutuu jatkossa, niin että tunnelma paranee ja kokonaisuus tiivistyy loppua kohden.
Bändin osuus on kohdallaan. Eero Ojasen värittää rapsodisella otteellaan tyylikkäästi rauhallisesti eteneviä jazzballadeja. Jorma Ojanperä pysyttelee bassollaan tanakasti perustyössä, rumpupallilla vierailee kolmessa kappaleessa Esko Rosnell, ja Tomi Parkkonen vispilöi muuten konsertin hillityt kompit. Hieman tunkkainen, kotistudiomainen sointikuva bändin osalta äänitykseen on kuitenkin jäänyt.
