2020 Jan-Olof Strandberg & Seacrest SCR-1024
1.Anni (Virtanen)
2.Good news (Strandberg)
3.Late August nights (Strandberg)
4.Saimi (Virtanen)
5.Jungle life (Strandberg & Aaltonen)
6.Progressive II (Strandberg)
7.Happy country (Strandberg)
8.Chaotic conversation (Strandberg, Gustavson, Aaltonen & Walli)
9.The finale (Thank you) (Gustavson & Aaltonen)
Jan-Olof Standberg (bass), Sami Virtanen (guitar), Jukka Gustavson (keyboards & Hammond organ), Jartsa Karvonen (drums & percussion)
with special guests Juhani Aaltonen (sax & flute), Hasse Walli (drums), Felix Zenger (beatbox), Mirka Rantanen (drums).
25 vuotta ja kymmenen levyä, ja Strandberg Project vain parantaa!
Monipuolisen funk-, proge- ja fuusiojazzkattauksen sivussa massomeedio Jan-Olof Strandbergin vetämässä bändiprojektissa on aina ollut kyse bassosta soittimena ja niistä upeista matalista soundeista. Kymppilevyn krediiteistä ei löydy kontrabassoa, mutta akustinen bassokitara kyllä ja aimo määrä erilaisia sähköisiä: 4-, 5- ja 6-kieliset sähköbassot ynnä 4-kielinen nauhaton. Pääsemme siis ihastelemaan hyvin moniväristä bassosoundien maailmaa, niin yhtyeen osana kuin useammissa sooloimprovisaatioissakin.
Strandbergin perusbändissä soittavat basistin lisäksi kitaristi Sami Virtanen, kosketinsoittaja Jukka Gustavson ja rumpali Jartsa Karvonen. Vieraat yllättävät: beatboksaaja Felix Zenger ja upean ekspressionistisen jazzlisänsä tuova Juhani Aaltonen mahtuvat samalle levylle, ja kitaristilegenda Hasse Walli (Strandbergin serkku) soittaakin nyt rumpuja.
Strandberg itse laistaa levyn kappaleista yhden (Aaltosen, Gustavsonin ja Wallin herkän lopputunnelmoinnin). Hänen jälkeensä selkeästi eniten peliminuutteja saavat Gustavson ja Virtanen, Aaltosen tenori soi kolmessa biisissä, huilu kahdessa. Karvonen rummuttaa tai perkussoi neljällä kappaleella, Walli kolmella. Zenger päräyttää ihmisrumpukompit avausteokseen, ja tilastointi päättyy rumpali Mirka Rantasen yhteen suoritukseen (vuoden 2003 triotallenne Progressive II uudelleen miksattuna ja masteroituna).
Monipuolisuudesta oli jo puhetta, ja kymmenes levy edustaa sitä ihan korostetusti. On metallista raskautta, on latinalaista kepeyttä, on hetkiä free jazzin kuohuissa ja kaikki päättyy seesteiseen jazz-meditaatioon. Ydin löytyy kuitenkin levyn pitkien teosten energisistä progehurjasteluista.
Oman loistokkaan säväyksensä heti levyn aloitukseen tuo beatbox-ihme Zenger, ja toinen silkalla persoonallaan vaikuttava on Aaltonen, joka tuo kokonaisuuteen vapaampia jazztunnelmia ja eletyn elämän makua, oli soittimena sitten huilu tai tenori.
Jukka Gustavsonin kiipparimaailma on tällä kertaa hetkittäin turhan synteettistä omaan makuuni. Muheva Hammond tasii tilannetta kovasti, samoin Saimi-kappaleen piano.
Sami Virtanen tuo levylle progelta ja progemetalliltakin kalskahtavaa estetiikkaa, esimerkkinä polveilevan Good news -teoksen riffittely ja lopun ärhäkkä soolo, sekä väkivahvat ja kekseliäät improt Anni- ja Saimi-biiseissä.
Ja sitten lopulta se basso, Strandberg Projectin ydinsoitin. Nauhattoman soundi on erottuvinta Strandbergia, kauniisti laulavan soittimen aktiivikäyttäjiä ei Suomessa ole tungokseen asti. Good news on tältä kannalta pääteos, lyhykäisissä studiojameissa Jungle life ja Chaotic conversation nauhaton basso jakaa pääosan Aaltosen tenorisaksofonin kanssa. Ennätyksensä Strandberg tekee Progressive II -kappaleessa, jossa ehtii käyttämään kolmea erilaista bassoa, akustista bassokitaraa sekä 5- ja 6-kielisiä sähköisiä. Myös basson solistisuuden kannalta Progressive II on hieno lisää levylle, niin historiallinen poiminta kuin se onkin. Bassosoolojen kuuntelulistalle (kaikillahan on tällainen oma lista Spotifyssa?) kannattaa lisätä myös välittömästi Saimi, Anni ja Good news, esillä on sekä mainiota tekniikkaa että mainiota kehittelyä.
