2019 Timmion Records TRCD-12009
Jukka Eskola Soul Trio
1.Tiny B
2.Old stones
3.Smash
4.Five on three
5.Hanky panky
6.Stick of a branch
7.Jongo Street
8.Steamy
All music by Jukka Eskola, Teppo Mäkynen and Mikko Helevä except 5 by Gary McFarland.
Jukka Eskola (trumpet, fluegelhorn), Mikko Helevä (Hammond organ), Teppo Mäkynen (drums, percussion, vibraphone).
Produced by Soul Trio
Executive producers: Jukka Eskola, Sami Kantelinen, Jukka Sarapää
Recorded at Timmion Records Studios
Mixed by Mikko Helevä at Linenfield Studios
Jukka Eskola Soul Trio on keikalla loistava yhtye. Kolmen soittajan yhteys on tiivis ja samalla elastinen, yhteissoitto toimii luontevasti kuin hengitys. Keikalla pääsee joka kerta todistamaan improvisaation ihmettä, sitä miten musiikko nousee lentoon nimenomaan yhteydessä lajitovereihinsa. Levyllä tämä kaikki ei välity aivan yhtä tehokkaasti, kun osa kokijan aisteista jää hyödyntämättä. Kokemus on eri, vaikka musiikki on perustaltaan samaa. Levykuuntelussa huomio kiinnittyy melodioihin, niiden toistoihin, kappaleen rakenteisiin, tarinan etenemiseen, keikalla seuraa enemmän yksittäisten muusikoiden toimintaa ja muusikoiden interaktiivisuutta. Siinä ihminen soittaa ihmisille, eikä teosta samalla tavalla tarkastella annettuna, ylhäältä käsin. Sama lyhyemmin: Soul Trio on parhaimmillaan elävänä.
Steamy! on silti oivallinen käyntikortti, yhtyeen ja sen mahdollisuuksien edustaja. Eskolan trumpetti ja flyygelitorvi, Mikko Helevän Hammond-urut ja Teppo Mäkysen rummut ovat yhdessä periaatteessa pieni yhtye, mutta käytännössä huomattavasti enemmän. Helevä kykenee hoitamaan tarpeellisessa määrin myös basistin tehtäviä, ja bonuksena on vielä Teppo Mäkysen soittama vibrafoni, joka onkin levyllä olennainen tilke. Soolosoitin se ei ole ollenkaan, vaan riffikone, rytmivahvistus tai soinnin sulostus siellä täällä.
Tempoltaan rauhallinen Smash etenee letkeänä ja koukuttavana, ja kaikesta leppeydestä huolimatta Eskola onnistuu kuulostamaan ylevältä ja ylväältä. Tiny B – ja Five on three -kappaleissa Eskolan suppeat riffiteemat ovat vain lähtöloitsuja, ja vasta improissa elo alkaa ja groove puree. Sama pätee Stick of a branch -kappaleseen, jossa yhtyeen groove saa kierroksia, ja Eskola lataa soolonsa tulta. Jongo Streetillä sekä reippaillaan että laskeudutaan Helevän pehmeänä muheilevan Hammondin johdolla lounge-tunnelmiin, mutta samalla sävelten väliin on helppo kuvitella hymynkaretta ja hellää huumoria. Levyn ainoa vieraskappale on Gary McFarlandin kevyen lattaristi pompotteleva Hanky panky.
Groove on tullut mainittua jo muutaman kerran, ja levyä enemmän kuunnellessa sen merkitys kasvaa koko ajan. Ovathan nämä soittajat toki yksilöinä loistavia instrumentalisteja, mutta Soul Trion erityislahja on sittenkin sen yhteinen rytmikudos. Yhtyeessä on taikaa, ja paljolti se perustuu kokeneiden soittajien ”kypsyysasteeseen”: ei liioittelua, ei yliyrittämistä, vaan malttia ja pelkistämistä, antautumista musiikin soljuvaan virtaan, kuin kaikki mahdolliset elämänpaineet unohtaen.