2004 Rockadillo ZENCD 2090
Cover art & design: Marja Konttinen.
1.Riacho seco (Joao Lyra, Mauricio Carrilho)
2.Maracatu (Egberto Gismonti)
3.Suo (Julkunen)
4.Nilopolitano (Dominguinhos)
5.Susi (Kujala)
6.Sumu-Gaga (José Angel Navarro)
7.Bebe (Hermeto Pascoal)
8.7 anéis (Gismonti)
9.Vuelvo al sur (Astor Piazzolla)
10.Nas quebradas (Pascoal)
11.Kala (Julkunen)
Jarmo Julkunen (g, mand, ukulele), Veli Kujala (acc, bandoneon), Ricardo Padilla (perc), Arttu Takalo (vib), Timo Tuppurainen (b)
+ 1, 7, 8, 9: Roi Ruottinen (vc)
Recorded at Kallio-Kuninkala, Järvenpää, 3/2004 by Kalle Vanhapelto, except 3, 7, 8, 11 recorded at the Sibelius Academy, 11/2002-4/2003 by Mikko Poikolainen
Additional recording, editing and mixing by Ricardo Padilla at Mobile Makkari Studios
Produced by Jarmo Julkunen, Veli Kujala and Ricardo Padilla
Mastered by Minerva Pappi at Finnvox Studios
Harmonikkataitelija Veli Kujala keskittyy ensimmäisellä levyllään eteläamerikkalaiseen musiikkiin, sillä tarjolla on tangoa ja brasilialaisia sävelmiä sekä lisämausteena Kujalan ja kitaristi Jarmo Julkusen kappaleita. ”Pipoka” välttää onnistuneesti kaikki eteläamerikkalaiseen musiikkiin liittyvät helpot kliseet; tällä levyllä ei soi tico-tico tai muu ns. lattarimusiikki. Onnistuneet kappalevalinnat takaavat, että etelän aurinko ja pohjoisen tumma melankolia yhdistyvät levyllä tuoreesti herkäksi ja omaleimaiseksi musiikiksi.
Upea yhtye soittaa kauttaaltaan äärimmäisen taitavasti, yksityiskohtiin paneutuen ja jokaisen sävellyksen luonnetta korostaen. Yhtyeen lämpimän soinnin rakennuspuita ovat Kujalan vivahteikas harmonikka, Takalon vibrafoni, Jarmo Julkunen akustiset kitarat, Tuppuraisen harkitseva basso ja Ricardo Padillan sounditietoinen lyömäsoitintyöskentely. Neljällä raidalla Roi Ruottisen sello tuo kudokseen oman jylhän lisänsä.
”Pipoka” on ennen kaikkea kokonaisuus, ehjä levy, jolta on vaikea nostaa esille yksittäisiä kappaleita. Suosikkieni joukkoon nousivat kuitenkin dramaattinen avausraita ”Riacho Seco”, haikean kauniit ”Maracatu” ja ”Bebê” sekä levyn hienoin esitys, häikäisevän komeasti kaartuva Astor Piazzollan ”Vuelvo al Sur”.
Lopuksi tunnustus: vielä jokunen vuosi sitten kärsin pahasta harmonikka-allergiasta, joka johtui kai enemmän omasta tietämättömyydestä kuin ikuisia metsäkukkia kurtuistaan haikeasti vetelevistä harmonikkayhtyeistä. Sittemmin olen törmännyt sellaisiin instrumentin taitajiin kuten italialaiset Gianni Coscia ja Luciano Biondini, amerikkalainen Guy Klucevsek, ranskalainen Richard Galliano ja kotimainen Maria Kalaniemi. Allergia on parantunut ja nyt Veli Kujala antaa lisää tehokasta hoitoa vaivaan, sillä ”Pipoka” on levy täynnä sydäntä lämmittävää musiikkia.