Juhani Aaltonen & Sointi Jazz Orchestra
2018 Nova Records NRECD-23
1.Alkusoitto
2.Heikkoudet vahvuudeksi
3.Soita niin ettei lammen pinta rikkoudu
4.Tenor saxophone cadenza
5.Liitelen sointujen yllä
6.Alto flute cadenza
7.Soitto kuin rukous
Saarnaaja (The preacher) composed by Rasmus Soini.
Juhani ”Junnu” Aaltonen (tenor saxophone, alto flute), Rasmus Soini (conductor), Petteri Hietamäki (alto & soprano saxophone, flute), Pekka Seppänen (alto saxophone, clarinet, flute), Sampo Kasurinen (tenor saxophone, clarinet, flute), Janne Saarinen (tenor saxophone, oboe), Max Zenger (baritone saxophone, bass clarinet, flute), Tommi Kolunen (trumpet, fluegelhorn), Lauri Iljin (trumpet, fluegelhorn), Leo Kylätasku (trumpet, fluegelhorn), Jasmin Afaneh (trumpet, fluegelhorn, flute, alto flute), Ilkka Hongisto (French horn), Mikko Haanpää (trombone, bass trombone), Panu Luukkonen (trombone), Matti Vuolahti (trombone), Kenneth Ojutkangas (tuba), Aleksis Liukko (piano), Oskari Siirtola (double bass), Siiri Partanen (drums).
Solos: Sampo Kasurinen on 2 and Jasmin Afaneh on 3. Other solos and cadenzas by Juhani Aaltonen.
Recorded and mixed by Mikko Renfors
Mastered by Jakko Viitalähde/ Virtalähde Mastering
Recorded 10/2016 at Magnusborg Studios
Kun levyn nimi on Saarnaaja, ja pääsolistina Juhani Aaltonen, kuvittelisi helposti, että uusi albumi on Aaltosen hengellisten levyjen sarjaa. Mutta musiikki on absoluuttista, laulua tai selittäviä tekstejä siihen ei liity, ja kappaleiden nimistäkin vain yksi vihjaa vähäsen (Soitto kuin rukous). Muutoin itse kukin voi oman hengellisyytensä asteen mukaisesti tätä asiaa fiilistellä.
Itse fiilistelen musiikkia musiikkina, mutta toki nimenomaan Aaltosen musiikillisten arvojen innoittamana. Niistä on säveltäjä Rasmus Soinikin napannut muutaman kuvaavan biisinnimen, sellaisia kuin Soita niin ettei lammen pinta rikkoudu, tai Liitelen sointujen yllä.
Levyn taustalta löytyy tarina kohtaamisesta, innostavasta sellaisesta. Juhani Aaltonen oli tullut Espoon musiikkiopistolle, mutta tällä kertaa ei soittamaan, vaan puhumaan soittamisesta. Soini vaikuttui, sulatteli kuulemaansa viisasta puhetta, ja alkoi lopulta muokkaamaan kokemusta musiikiksi. Suurteoksen koneistohan oli jo valmiina, Soinin oma Sointi Jazz Orchestra, ja solistin paikka varattiin tietysti Aaltoselle itselleen.
Albumi on jälleen yksi hieno esimerkki jazzille tyypillisestä sukupolvien välisestä kanssakäymisestä. Aaltosen tapauksessa tiedostamme hyvin millainen eletty muusikonelämä on takana, ja keiden legendaaristen muusikoiden karmaa tavalla tai toisella välittyy hänen kauttaan nykypolville. Mutta se on vain yksi nyanssi Saarnaajan kokonaisuudessa, tärkeintä on kuitenkin tässä ja nyt, sillä jazz tapahtuu aina tässä ja nyt, soittotilanteessa.
Ja niin vain on, että legendaarinen saksofonisti ja huilisti elää edelleen parhaita luovia vuosiaan. Elämää kokeneen muusikon laajat näköalat välittyvät nyt kotisohvalle asti musiikillisena viisautena.
Sointi Jazz Orchestran riveistä Sampo Kasurinen soittaa upeasti II-osan tenorisolistina ja myös Jasmin Afaneh saa flyygelitorvelleen lyhyen soolotilan III-osan straightahead-jaksossa, mutta muuten teos voisi olla Aaltoselle omistettu konsertto. Lyhyet kadenssit Aaltonen improvisoi tenorilla ja alttohuilulla, ja on solistisesti erittäin vahvasti läsnä kaikissa Soinin keskeiskappaleissa tällä levyllä.
Soinin teos etenee rauhaa säteillen, mutta koko ajan jännitteensä säilyttäen. Ja orkesterin nimen mukaan sointi tekee suuren vaikutuksen. SJOn taika, tai ainakin sen ydin, syntyy matalan pään korostamisesta, ja sitä kautta pehmeistä valaistuksista ja tummista väreistä, ylipäätään tunnelman erittäin huolellisesta muovaamisesta ja ilmaisemisesta. Soinin sovittaminen on täynnä nyanssien ja finessien taikaa, ja samalla musiikki kasvaa tuon tuosta kuin huomaamatta voimalliseksi ja väkeväksi.