Melkoiseen yleisömenestykseen yltäneen Summer Jazz Club -sarjan jälkeen Jyväskylän jazzelämässä on käsillä totuuden hetki. Syksy paljastaa onko genrellä oikeasti nostetta ja tilausta tässä takavuosina niin maineikkaassa jazzkaupungissa.
Uusin toimija on Jazz Jkl, jota vetää kitaristi Tuomas Paukku. Yhdistys on jo aiemmin harjoitellut muutamien keikkojen verran, mutta nyt on käsillä ensimmäinen täysi konserttikausi, kaikkiaan kuusi keikkaa. Ja kalenteri on komea: Flame Jazz Messengers, Kalevi Louhivuori Quintet, Viba, Aili Ikonen, Joona Toivanen Trio ja Nassaun Fasaani.
Turkulaisen Flame Jazz Messengersin klubiavaus torstaina 7.9. sai alleen sarjaan kuulumattoman Piston-yhtyeen keikan. Näin sattumoisin rakentunut kahden illan minifestari Popparissa oli laadultaan huima, ja herkullisen monipuolinen.
Aloitetaan Pistonista. Ai et ole kuullutkaan? Käydäänpä rauhassa läpi soittajia, niin johan valkenee.
Bändin kosketinsoittaja Lasse Piirainen on varsinainen monipuolisuusihme. Mies on monille tuttu euroviisuista ja teevee-hommista ylipäätään, useammankin musaformaattiohjelman studiobändistä. Näissä merkissä tuli kontakti myös Piston-liideri Tuomo Dahlblomiin ja rumpali Anssi Nykäseen. Yhteistä säveltä löytyi nopeasti myös ”omemman” musiikin parista, ja Pistonissa se tarkoittaa ajoittain rankkaakin sähköistä rockjazzfuusiota.
Pistonissa Piirainen on isossa roolissa, ja latasi Jyväskylässäkin kaiken energiansa peliin. Harvemmin kosketinsoittaja on se bändin hikisin äijä keikan jälkeen! Ajoittain Piirainen suorastaan hakkasi soittimiaan, mutta samalla jälki oli kuitenkin koko ajan musikaalista ja ”jännää”. Hassut ja herkulliset syntikkaujellukset huipensivat voimallisina monia Piiraisen improvisaatioita. Vaihdot koskettimilta toisille Yamaha X8:n ja Nordwaven välillä menivät salamannopeasti, ja Piirainen osallistui yhdessä muiden kanssa myös kompin voimallisen fuusioenergian tuotantoon.
Voimaa bändissä nimittäin on roppakaupalla. Nykäsen piiskaava virveli tuli ajoittain turhankin napakasti esille, mutta se on pieni kauneusvirhe rumpalin ja lyömäsoittaja Mongo Aaltosen yhdessä rakentamassa jyhkeässä, ja silti kovin eläväisessä kudoksessa. Juho Kivivuoren viisikielinen sähköbasso edusti samaa elastista jykevyyttä, ja basisti nautiskeli myös muutamista hyvin ansaituista soolospoteista.
Jäljellä onkin sitten vain itse maestro, Tikkakoskelta suomalaisen instrumentaalimusiikin huipulle ponnistanut Tuomo Dahlblom. Mies on yksi Suomen monipuolisimmista kitaristeista, ja etenkin sähköisen rockjazzprogefuusion alalla huima luova kyky. Kun tekniikka ei ole este, astuvat sähkökitaran taide ja keksimisen ilo etualalle. Viime vuonna vaivihkaa levynsä julkaisseet Piston ja Resonance Band ovat Tuomon omimpia juttuja nykyään. Piston soittaa vähän Piiraistakin (ja yksi Lasse Lindgrenin teos on myös ohjelmistossa), mutta mainio Resonance on ainakin levyllä täysin Dahlblomin sävellysten varassa. Pakko tässäkin yhteydessä on mainita, että on kolmaskin yhtye, jossa Dahlblomin omin osaaminen pääsee täysimääräisenä esille. Vesa Aaltonen Proge Bandin harvat ja kallisarvoiset keikat ovat silkkaa nautintoa, mutta kuuluvat myös tuikitärkeän yleissivistyksen hankinnan puolelle.
Torstai-iltana Flame Jazz Messengersin ensimmäisen setin aikana taisin olla vielä Pistonin ekstaasienergioiden vaikutuksen alaisena, kun alku maistui jotenkin tahmealta. Tai sitten setit yksinkertaisesti oli rakennettu niin, että vasta rauhallisen alkuillan jälkeen päästiin hotin jazzin asialle. Koko projektihan on alun perin Itämeripäivien tilaustyö, ja säveltäjien Severi Pyysalon ja Jussi Fredrikssonin sekstetille rakentamassa kokonaisuudessa on jännästi säilynyt yhteys mereen, seesteiseen ja aurinkoisen onnelliseen kelluntaan.
Toisen setin uudet kappaleet olivat kuitenkin askelia uusiin suuntiin. Fredriksson lupasi oman Action-uutukaisensa olevan ”dissonoivampi biisi”, ja sehän tarkoittaa suomeksi vaikka ”jotakin todella mielenkiintoista”. Jännitteinen teos innosti tenoristi Karl-Martin Almqvistin huudattamaan tosissaan ylärekisteriään.
Myös Pyysalon Motion picture kuumensi solisteja: Pyysalon oman lennokkaan johdattelun jälkeen altisti Max Zenger ja Almqvist vuorottelivat soolonpätkissä ja huipensivat homman yhtäaikaiseen kilpaimprovisointiin, ja monivaiheiseen teokseen mahtui myös trumpetisti Mikko ”Gunu” Karjalaisen sooloilu vain Jussi Fredrikssonin rumpujen säestyksellä.
Näin soittajista onkin mainitsematta vain yksi suosikkibasisteistani, Teemu Åkerblom. Tälläisella porukalla kannattaa satsata improvisaatioon, eikös? Pyysalo oli koko illan loistokas (milloinkas ei?), Almqvist vakuutti rotevalla, kiinteällä soundilla ja kokeneen solistin itseluottamuksella, Karjalainen lateli armottoman tiukkaa trumpettia ja sulopehmeätä flyygelitorvea, ja kolmikon nuorimmainen Zenger nousi hänkin hienoon liitoon etenkin toisessa setissä.
Fredrikssonin ja Pyysalon uusien sävellysten välin kultasi Pyysalon sovittama Doris Day -hitti Que sera, joka yhdisteli loistokkaasti italialaista torvisoittoklangia ja verevää bluesikkuutta. Encoressa sitten jo riemu repesi, kun Lentävästä kalakukosta tuutattiin hyvinkin Mingus-henkinen versio, ja samalla levitettiin Poppari täyteen rehevää ja repeilyttävää jazzhurmosta.
Että nouseeko se Jyväskylän jazzskene? Paha vielä sanoa. Poppari ei ollut kummassakaan illassa täynnä, mutta kohtuumukavasti yleisöä oli. Ja sen verran innoissaan yleisöt hienoista yhtyeistä olivat, että ehkä se lumipallo lähtee tästä pyörimään…
Piston Popparissa 6.9.2017: Tuomo Dahlblom, Lasse Piirainen, Juho Kivivuori, Anssi Nykänen, Mongo Aaltonen
Flame Jazz Messengers Popparissa 7.9.2017. Jazz Jkl Live. Suomen Jazzliiton yhteistuotantokiertue. Max Zenger, Karl-Martin Almqvist, Mikko Karjalainen, Severi Pyysalo, Teemu Åkerblom, Jussi Fredriksson.