2017 Edition Records EDN1092
1.The dragon of Kätkävaara
2.First morning
3.Inke and me
4.Pinch
5.Madness subsides
6.Benjamin
7.Innocent questions
Verneri Pohjola (tp), Tuomo Prättälä (Rhodes), Teemu Viinikainen (g), Antti Lötjönen (b), Mika Kallio (dr).
Produced by Verneri Pohjola
Executive producer: Dave Stapleton
Recorded 2/2017 by Mikko Raita at Petrax Studios, Hollola, Finland
Assistant engineer: Juho Salaterä
Mixed 3/2017 by Mikko Raita at Studio Kekkonen, Helsinki, Finland
Mastered 3/2017 by Svante Forsbäck at Chartmakers Audio Mastering
Levyarvion olisi tietysti syytä toimia itsenäisenä tekstinä, mutta Pekka-levyn reseptio on ollut sen verran poikkeuksellinen, että tehdään näilläkin palstoilla poikkeus. Tekstin lopussa on linkki Creatika Agencyn informatiiviseen levynjulkaisutiedotteeseen, joten taustoituksen voi nyt jättää vähemmälle. Toinen linkki on Tampereen levynjulkaisukonserttiin, ja siitä kirjoitettua voi soveltaa tietysti myös levyyn. Ja kolmas syy veisata nyt lyhyt virsi on se mediamyrsky, joka on nostanut Pekka-levyn laineilleen, arvioita on ilmestynyt julkaisupäivän (2.6.2017) tienoilla lähes päivittäin kotimaassa ja maailmalla.
Hypetyksestä on kuitenkin turha puhua, eiköhän kyse ole siitä että monet kokevat tämän levyn hyvin tärkeäksi niin Vernerin kuin Pekankin kannalta, ja kaiken satavuotishässäkän keskelläkin väittäisin että myös Suomen kannalta.
Pekka Pohjola on monelle sankari, mutta aikalaiset tietävät, että kunnianhimoisen rytmimusiikin tekijällä ei ole ollut aina helppoa. Pelkästään omaan musiikkiin keskittyminen on ollut pienessä maassa taloudellisesti mahdotonta, ja ajoittain myös yhteiskunnan arvonanto on ollut pahasti piilossa. Uskon vakaasti, että jos Pekka olisi jaksanut pidemmälle, sitä virallistakin arvostusta olisi ehtinyt tulla pilvien pimein, ja samalla hänen nauttimansa kansallinen kunnioitus olisi selkiintynyt tekijälle itselleenkin paremmin. Pekka-levyn ja siihen liittyvien keikkojen vastaanotto kertoo tästä paljon.
Verneri Pohjola on kertonut, että hän pystyi tekemään tämän levyn vasta kun uskalsi ja osasi lähteä tarpeeksi kauas isänsä tekemisen tavasta. Tässä avittaa upea kvintetti, jonka jokainen soittaja on halunnut tehdä tästä yhtyeestä jotakin erityistä. Tuo pesäero on myös levyn taiteellinen voima, tutut majesteettiset tai ihanankevyet melodiat saavat nyt uuden ympäristön, uuden instrumentaation, uuden hengen.
”Pekka” on nyt täysverinen jazzlevy, improvisaatio on olennainen osa teoksia. Ja samalla se on aivan ”erilainen” jazzlevy, sillä sen melodiat ja temaattinen kehittely ovat ainutlaatuisia, kiitos Pekka Pohjolan.
Konserttiarvio levynjulkaisukeikalta TTT-klubi, Tampere, 18.5.2017
