2016 ACT 9034-2
1.e.s.t. prelude
2.From Gagarin’s point of view
3.When god created the coffeebreak
4.Seven days of falling
5.Wonderland suite
6.Serenade for the renegade
7.Dodge the Dodo
8.Eighthundred streets by feet
9.Viaticum suite
10.Behind the yashmak
All songs composed by e.s.t. (Esbjörn Svensson, Dan Bergluns, Magnus Nyström) and arranged by Hans Ek except 7 arranged by Esbjörn Svensson.
Royal Stockholm Philharmonic Orchestra, cond. Hans Ek, Marius Neset (sax), Verneri Pohjola (tp), Johan Lindström (pedal steel), Iiro Rantala (p), Dan Berglund (b), Magnus Öström (dr).
Executive producer: Burkhard Hopper
Produced by Dan Berglund, Magnus Öström and Hans Ek
Co-produced by Lars Nilsson
Recorded 6/2016 at Konserthuset, Stockholm by Lars Nilsson, Michael Dahlvid & Joakim Nilsson
Mixed and mastered 6-7/2016 by Lars Nilsson at Nilento Studio, Gothenburg
Pianisti Esbjörn Svenssonin johtama trio oli ainutlaatuinen menestystarina. Huikea kaupallinen menestys 2000-luvun alkupuolella, ja samalla uuden, nuoren yleisön tuominen jazzin pariin ei hämärtänyt missään vaihessa yhtyeen valtavaa vaikutusta muihin muusikoihin.
Kun Svensson kuoli sukellusonnettomuudessa vuonna 2008 tarina tietysti päättyi yhdellä tasolla, mutta jatkui monella muulla. Trion jäljellejääneet muusikot ovat hoitaneet oman osuutensa upeasti.
Ensinnäkin sekä basisti Dan Berglund että rumpali Magnus Öström ovat tehneet kiinnostavaa omaa musiikkiaan omilla hienoilla yhtyeillään. Toiseksi he ovat hoitaneet myös Esbjörn Svenssonille suunnatut kunnianosoitukset tyylikkäästi, aina musiikin ehdoilla.
Tämä trendi jatkuu nyt e.s.t. Symphonyn kohdalla. Se perustuu Svenssonin alkuperäiseen sinfoniseen visioon. Toteutuksessa ovat tietysti mukana Berglund ja Öström, ja vierailevina muusikoina saksofonisti Marius Neset, pedal steeliä soittava Johan Lindström, trumpetisti Verneri Pohjola ja pianisti Iiro Rantala.
Svensson ehti itse sovittaa yhden kappaleen (Dodge the Dodo) sinfoniaorkesterille, mutta muutoin sovituksista vastaa levyllä Tukholman kuninkaallista filharmonista orkesteria johtava Hans Ek.
Saa nähdä, jäävätkö nämä sovitukset elämään osana sinfoniaorkestereiden ohjelmistoa muuallakin.
e.s.t.:n tarinassa sinfoniset sovitukset ovat sivujuonne, se varsinainen ydin löytyy tietysti triolevyiltä. Välillä tuo ydin nyt katoaa järeään paisutteluun, mutta Ek malttaa palauttaa kosketuksen taikaan kyllin usein. Ek jättää myös runsaasti tilaa kaikille solisteille, niin vieraille kuin e.s.t.-miehillekin.
Iiro Rantala hoitaa sen vaativimman homman loisteliaasti, kuten odottaa sopii. Samalla on kuitenkin huomattava, että osa Svenssonin vastuista on nyt siirtynyt muualle. Hienoa kuultavaa ovat myös Nesetin ja Pohjolan soolot, ja erikoisin valinta, steelkitaristi Lindström lunastaa paikkansa tuodessaan juuri sopivasti ”jotakin muuta” soppaan.
Kun orkesterikin ajallaan hehkuu ja säihkyy voimallisesti, ainekset ovat niin runsaat että ensikuulema vie ähkyn puolelle. Vielä toisenkin kuuleman jälkeen pidän herkullisimpana niitä osuuksia, joissa iso orkesteri on sivummalla, mutta ehkäpä tämä tästä suttaantuu.
Sitkeässä tuntuu itselläni olevan pelko, että sinfoniaorkesterin käyttö ”viihteellistää” ja kaavamaistaa jazzia. e.s.t. Symphony saattaa sittenkin olla tuohon tautiin juuri sopivaa lääkettä.
