2014 Musea MP 3287
1.La grande illusion – ad astra
2.Par avion
3.Stigmata
4.December 23
5.La porte de l’enfer
6.5:15 AM
7.Meiko
8.Requiem
9.The first snowfall
10.Unexpected
11.La grande illusion – endos
All songs written by Matti Laine.
Matti Laine (instruments not specified). Guest musicians: Pekka Laine (g, loops), Kari Reini (perc, didgeridoo, vib, voc), Thomas Rönnholm (dr, perc), Verneri Pohjola (tp), Emmi Kaasalainen (v), Olli Vänskä (v), Tomi Laaksonen (perc), Jarkko Hassinen (additional vocal on ”Endos”).
Produced by Pekka ”Splendid” Laine, Kari Reini & Matti Laine
Recorded at East Sound Studios, Helsinki
Mixed by Pekka Laine, assisted by Matti Laine
Mastered by Jaakko Viitalähde at Virtalähde Mastering
Matti Laineen debyyttilevyn on julkaissut ranskalainen Musea-yhtiö, siitä tuo konstikkaalta näyttävä tekijänimi, pientä kielipeliä vain. Laine kertoo kumartavansa 70-80-lukujen taitteen kokeellisille mestariteoksille, mainiten nimeltä Brian Enon ja David Byrnen My life in the bush of ghosts -levyn sekä Peter Gabrielin Security-albumin. Kun tähän vielä lisätään, että levy on omistettu Mick Karnille, mm. Japan-yhtyeestä tunnetulle multi-instrumentalistille, saadaan vähän kehyksiä Laineen (la YnEn) ympärille.
Elektronisesti kokeilevan populaarimusiikin ohella aivan yhtä keskeistä ovat etnovaikutteet, jotka tulevat Laineen reissuilta ympäri maailman. Paitsi vaikutteita, Laine on raapinut mukaansa ihan suoria lainojakin samplaamalla mm. laulua ja puhetta.
Laineen perusidea osuu oikeaan, erilaiset elementit asettuvat luontevasti yhteen. Maailmanmusiikillisuus, elektroninen populaarimusiikki hieman vanhahtavine ja suurine kiippari- ja rumpusoundeineen sekä Pohjolan jazztrumpetti luovat yhdessä Laineen universaalisuutta tavoittelevan suuren illuusion. Kosketinsoittimien, kitaroiden, elektronisten efektien ja perkussioiden yhdessä luomat groovet kantavat, kaikuinen sointimaailma sulauttaa kaiken yhteen.
Merkittävä vieras on trumpetisti Verneri Pohjola. Ei hän soittamiaan kappaleita jazziksi käännä, mutta tuo toki mukaan improvisatoriset lahjansa, ja asettuu edustavasti myös yksioikoisen rummunläiskeen tai sähköisen kosketinsoitinmaton päälle.
Kokonaisuus siis toimii, mutta vielä lämpimämmin olisin asiasta innostunut, jos soitteissa olisi enemmän rytmistä varianssia ja eloisuutta, sävellyksissä enemmän ainutkertaisuutta. Joka tapauksessa on mielenkiintoista nähdä iskeekö tämä läpi jossakin päin maailmaa!
