2005 TUM Records TUM CD 012
Art work: Kaljaa by Kari Cavén. Photo: Jussi Tiainen. Design by Santtu Parikka and Juha Lökström.
1.Haloo – haloo!
2.A definitive story
3.An ironic story
4.A positive story
5.A senseless story
6.No story
7.A sad story
8.A firefly story
9.Why? Why not!
10.A double story
11.A thunder story
12.A damped story
13.A sunday story
14.End of the beginning
Eero Ojanen (p), Teppo Hauta-aho (b).
Recorded by Eero Ojanen and Teppo Hauta-aho at Opera Studios, Helsinki, 6/1998
Mixed and mastered by Henrik Otto Donner and Esa Santonen at DER, Tammisaari
Produced by Duo Nueva Finlandia Executive producer: Petri Haussil.
Tuoreessa Jazzrytmit-lehdessä kerrotaan, kuinka herra Kalmisto, Teppo Hauta-aho siis, oli kommentoinut lehden kriitikkoäänestystä, jossa valittiin vuoden ”parhaat” eri kategorioissa. Äänestäjien valintahan kohdistui etupäässä nuoriin muusikoihin ja lehden mukaan Hauta-ahon mielestä vanhat muusikot ovat kuitenkin edelleen parhaita. Suomalaisen jazzlevybisneksen piristysruiskeeksi ja valopilkuksi nopeassa tahdissa noussut TUM Records on tietenkin ymmärtänyt tämän näkökohdan ja raivannut katalogiinsa tilaa myös vanhoille mestareille, kuten Juhani Aaltonen ja nyt vapaasti improvisoiva Duo Nueva Finlandia eli basisti Hauta-aho ja pianisti Eero Ojanen.
Duon ”Short Stories” on siis sarja ennalta mitenkään suunnittelemattomia lyhyehköjä improvisaatioita, jotka ovat noin kolmesta minuutista reiluun viiteen minuuttia pitkiä. Hauta-aho ja Ojanen äänittivät kaikki improvisaatiot itse yhdeltä istumalta kesällä 1998, edes kesken kaiken soinut puhelin ei luomista keskeyttänyt, vaan antoi soitolle lisää potkua. Siitä kai vapaassa improvisaatiossa on juuri kyse, muusikoiden kommunikaatiosta, tarkasta kuuntelemisesta ja nopeasta reagoimisesta. Koska Hauta-aho ja Ojanen ovat soittaneet yhdessä jo 1960-luvulta saakka, on juuri heillä hyvät edellytykset viedä onnistuneesti läpi tällainen vapaa soittosessio.
Sävelletyn ja ennalta valmistellun materiaalin sekä vapaan improvisaation välinen suhde on toisaalta kuulijan kannalta lähes yhdentekevää siinä vaiheessa, kun improvisaatio on jo tallennettu levylle ja kuulija voi halutessaan palata sen äärelle vaikka kuinka monta kertaa. Konserttitilanteessa kuulija antaa helpommin anteeksi mahdolliset hapuilut ja umpikujatkin, mutta levyllä sellainen ei enää oikein toimi. Tässä mielessä duo onnistuu hienosti, sillä levyn improvisaatiot etenevät hyvin luonnollisen ja vaivattoman oloisesti. Ne ovat myös riittävän erilaisia, ikään kuin eri aiheista ja eri näkökulmista käytyjä keskusteluja, joiden argumentit ovat perusteltuja ja monipuolisia, eikä samaa väitettä jäädä loputtomiin jankkaamaan.
Duo käyttää monipuolisesti kahden instrumentin mahdollisuuksia. Hauta-aho soittaa bassoaan sekä näppäillen että jousella ja välillä basso on hyvin kaikuva lyömäsoitin. Myös Ojanen etsii pianosoundiinsa uusia sävyjä pianonsa sisäpuolelta kieliä suoraan tapailemalla. Duo Nueva Finlandian improvisaatiot ovat elämänmakuisia, välillä melodisiakin, suorastaan helposti lähestyttäviä.
