Aittomäki, Pirjo: Meidän piti matkustaa

102
lukukertaa
Kuva: Diana Luganski ; Graafinen suunnittelu: Seppo Laine.

2016 Aittomäki PAM001

1.Hopeinen laulu (runo Aulikki Oksanen)
2.Meidän piti matkustaa (runo Marja-Leena Mikkola)
3.Vaimon laulu (san. Anna-Leena Härkönen)
4.Älä kysy mitään (san. Anna-Leena Härkönen)
5.Koivunlarvalaulu (san. Anna-Leena Härkönen)
6.Saima Irene maaliskuussa 1918 (runo Marja-Leena Mikkola)
7.Niin muistan (runo Elvi Sinervo)
8.Kakskymmentä suvea (runo Aila Meriluoto)
9.Kaksin (runo Marja-Leena Mikkola)
10.Minun veljeni (san. Anna-Leena Härkönen)
11.Miten yksinäisyys minusta leviää
12.Oot kaikki mulle (san. Anna-Leena Härkönen)

Kaikki sävellykset: Anna-Mari Kähärä.

Pirjo Aittomäki (laulu), Anna-Mari Kähärä (p, acc, voc)

+ 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 10, 11: Sara Puljula (b, cajon, shaker)
+ 2, 3, 6: Topi Korhonen (g)
+ 1, 10, 11: Jaska Lukkarinen (dr, shaker)
+ 1, 2, 5, 7, 10, 11: Jukka Eskola (tp, fl-h)
+ 1, 2, 4, 5, 7, 8, 9, 11: Maija Linkola (v)
+ 1, 2, 4, 5, 7, 8, 9, 11: Laura Airola (v)
+ 1, 2, 4, 5, 7, 8, 9, 11: Anna Rajamäki (vla)
+ 1, 2, 4, 5, 7, 8, 9, 11, 12: Riikka Lampinen (vc)

Arvio: 3,5 tähteä

 

Aulikki Oksanen, Marja-Leena Mikkola, Anna-Leena Härkönen, Elvi Sinervo, Aila Meriluoto, Eeva-Liisa Manner. Härkönen 5, Mikkola 3, loput yksi naiseen. Kaikki sävellykset ja sovitukset Anna-Mari Kähärän, lukuun ottamatta muutaman kappaleen jousisovituksia ja yhden kappaleen kitarariffejä.

Saatteessa Pirjo Aittomäki kiittää Kähärää: ”Kiitos lauluista, ne antoivat minulle äänen”.

Anna-Leena Härkönen on laatinut tekstinsä Kähärälle, mutta muut runoilijat ovat luoneet maailmojaan aikoja sitten. Säveltäjä on lukenut ja löytänyt kaikupohjaa, on käynnistynyt uusi luova prosessi.

Naisten prosessi pitkälti: naisten tekstejä, naisen säveltämää ja sovittamaa, valtaosa muusikoista naisia, naisen laulamaa.

Runojen säveltäminen on vaikeaa. Tiukka tekstilähtöisyys on tuottanut monenlaista epäluontevaa musiikkia aikojen saatossa. Nyt on joko löytynyt tekstejä, jotka asettuvat, tai Kähärä on osannut asettaa poikkeuksellisen hienosti valmiit sanat musiikiksi. Siten että kaikki maistuu luontevalta, musiikissa on flow, kulku ja virtaus, kuulija voi asettua rauhassa sanojen armoille.

Onkin hämmästyttävää, että tekstit on valinnut Aittomäki, ei säveltäjä Kähärä, näin jos saatesanat oikein ymmärsin.

Jazz ei ole tämän levyn suurin nimittäjä. Kähärän omalla nimellään julkaisemasta musiikista mennään How Many Sistersin ohi laulelmaan, kansanmusiikillisuuteen ja hetkittäin popahtavaan klangiinkin.

Jos yksi on valittava, tämä on laulelmalevy, mutta monipuolisin maustein. Levyn tunnusomaisen soinnin määrittelee runsas jousikvartetin käyttö, Sara Puljulan basson ja Kähärän pianon ohella. Jukka Eskolan trumpetti saa myös ison roolin.

Aittomäki laulaa ihmisen äänellä, mutta herkkyyttä voisi olla enemmänkin. Jos sanon, että hiljaisena ääni on liian vahva, ymmärtääköhän kukaan? Niinpä ilmaisun äärissä paisuttelu tuntuu kotoisammalta kuin herkistyminen.

Semmoinen kutina kuitenkin jää, että tämä levy tulee vielä kutsumaan luokseen. Teksteissä riittää ulottuvuuksia, joten eri elämäntilanteissa eri laulut tulevat lähelle. Tälle laulujen kokoelmalle on annettava aikaa, kypsyteltävää riittää.